Nichts ist für die Ewigkeit - Live am Hockenheimring 2014 (Blu-Ray ) | Böhse Onkelz

Onkelzit ovat täällä taas. Kahden Bluray-levyn "Nichts ist für die Ewigkeit - Live am Hockenheimring 2014" on saatavilla huippulaadukkaana mediakirjana, jossa on tyylikäs kohokuvio ja kotelo sekä 24-sivuinen kirjanen sekä tietysti legendaarinen konserttitaltiointi ja dokumentti.

Tämä tarkkaan varjeltu salaisuus paljastettiin suurelle yleisölle vuoden 2004 tammikuussa. Onkelzit olivat palanneet entistä rohkeampina ja entistä yhtenäisempinä. Sortuneet sillat oli korjattu entistä vahvemmiksi. Hockenheimringillä 20. ja 21.6. järjestettyjen jälleenpaluukonserttien liput myytiin loppuun ennätysvauhdilla. Mammuttimaisen tapahtuman suunnittelu oli logistiikan taidonnäyte monella eri tasolla. Ja lopulta saapui se suuri päivä. Viikonloppu. Ensimmäiset onnelliset vieraat, jotka saivat tulla Hockenheimringin konserttialueelle jo torstaina, saivat ihailla ”sitä” aivan omassa rauhassaan: Se oli valtava. Kaikkien lavojen äiti. Tämä Frankfurtin taivaanrajaan sijoittuva monsteri oli Böhsen Onkelzin tukikohta. Ja vihdoin käynnistyi intro. Neuen Philharmonie Frankfurt -orkesterin säestämänä kuultiin ensiksi "28". Ja sitten: "Hier sind die Onkelz". Ainoa mahdollinen valinta ensimmäiseksi biisiksi. Mikä muu tahansa olisi ollut huutava vääryys. Entäpä keikan muu tarjonta? Yllätyksiä ja vielä vähän lisää yllätyksiä. "Der Himmel kann warten", "Hast du Sehnsucht nach der Nadel", "Der Preis des Lebens". Siinä muutamia esimerkkejä. Ja orkesteri soitti koko ajan mukana, ja toi aivan uutta väriä moniin biiseihin ja sai kuulijoiden ihon kananlihalle. Maaginen tunnelma säilyi myös silloin kun Onkelzit soittivat rauhallisempia klassikoitaan yleisön keskelle rakennetulla pikkulavalla. "Wieder mal nen Tag verschenkt", "Ich bin in Dir", "Bin ich nur glücklich wenn es schmerzt" ja ensimmäistä kertaa ikinä: "Nichts ist für immer da". Koma-biisin vierailevana artistina nähtiin Onkelzien hyvä ystävä ja yksi Saksan ensimmäisistä räppäreistä, Moses Pelham. Konsertin huipennuksena kuultiin ikivihreä ”Mexico”, joka sopi täydellisesti myös samaan aikaan pelattavien jalkapallon MM-kisojen lohkovaiheen otteluun Ghanaa vastaan. Ja tottakai. Ilma oli täynnä paperisilppua. Ihmiset tanssivat kaikkialla. Sen jälkeen kuultiin vihdoin kappale, joka päätti Onkelzin setin ja vei sekä bändin että fanit aivan uudelle tietoisuuden tasolle.
"Nichts ist für die Ewigkeit" ei tosiaan ollut vain yhteenpaluun tunnuslause. Omaa häntäänsä syövä Ouroboros näkyi kaikkialla - niin Hockenheimiringin lavasteissa kuin jättikokoisilla näytöillä. "Nichts ist für die Ewigkeit" oli neljän frankfurtilaisen kaverin lupaus jäädä vielä hetkeksi. Orkesteri soitti edelleen upeasti ja bändi antoi kaikkensa. Gonzo ja Stephan rokkasivat yhdessä, eikä välirikosta tai erimielisyyksistä ollut mitään tietoa. Bändin solisti, Kevin, esiintyi todella kovalla itseluottamuksella, kuten nokkamiehen kuuluukin. Viimeiset tunnelmat: epäuskoa ja kiitollisuutta. He ovat täällä taas.
Neuen Philharmonie Frankfurt -orkesterin esittämä loppunumero ja ilotulitus. Loppu. Vedä hetkeä. Koeta käsittää mitä juuri tapahtui.
Stephan Weidnerin sanoin: "Meillä on vain yksi viesti kaikille kriitikoillemme: Olemme täysissä voimissa. Emmekä ole menossa minnekään!"