Night electric night (CD ) | Deathstars

artistilta Mape Ollila (15.01.2009) Etenkin Britanniassa kovassa nosteessa paistatteleva ruotsalaiskvintetti Deathstars luottaa kliseiden voimaan. Meikäläisen korviin tukholmalaisviisikko vaikuttaa monin tavoin samankaltaiselta kotoisen The 69 Eyesimme kanssa, sillä hurrien paketti koostuu imagovetoisesta tyttölöille tähdätystä hittihakuisesta peräsimenkeikutusmusasta dekadentin goottirockin kuorissa. Tiedättehän: tanssikelpoisia rokkirytmejä, rappioromantiikkaa, dramaattisia syntikkamattoja ja tarttuvia, mutta kertakäyttöisiä melodioita sekä omituisella venäläisaksentilla teennäisen matalalta mylvittyä monotonista pseudo-kohtalokasta vokalisointia ja harkittu, kokonaisvaltainen talkkipärstäimago. Deathstarsin ulosanti ei ole kolmannellakaan albumilla muuttunut perustaltaan juuri mitenkään, mutta bändin soundi on kertaluokkaa entistä isompi. Mitäpä sitä naikkosiin vetoavasta menestyspaketista rassaamaankaan, vaikka konsepti olisikin vain muovin makuinen, alkuperäistä melodiavetoisempi The Kovenant, Moonspell-Fernando-simulaattorin läpi mustan huumorin sävyissä röyhtäiltynä. Night Electric Nightin parhaiden biisien kuuntelunaikaista tarttuvuutta ja imua ei voi kiistää, mutta kuuntelusuuntautunutta musiikinkuluttajaa kiekko ei montaa kertaa lämmittäne, sillä kestokuuntelussa sen sävelet eivät kovin kauaa päässä pysy. Mieluiten tanssilattialla tämänkaltaisen möykkänsä kuluttavat toki varmasti pitävät Deathstarsia suunnilleen parhaana keksintönä sitten valmiiksi viipaloidun leivän.