Reborn (CD ) | Northern Kings
Vaikka onkin vielä mahdollista, että tilaus ehtii perille jouluksi, emme valitettavasti enää pysty lupaamaan sitä varmasti!
Maksa laskulla
Uniikkeja, eksklusiivisia ja virallisesti lisensoituja tuotteita.
Tilaa huoletta. Pidennetty palautusoikeus on voimassa 31.1.2026 asti.
Loistava asiakaspalvelu
| Tuotenumero | 433750 |
|---|---|
| Nimi | Reborn |
| Musiikkigenre | Symphonic Metal |
| Tuotteen teema | Bändit |
| Artisti | Northern Kings |
| Julkaisupäivä | 01/02/2008 |
| Tuotteen tyyppi | CD |
|---|---|
| Mediaformaatti 1-3 | CD |
CD 1
-
1.Don't stop believin'
-
2.We don't need another hero
-
3.Broken wings
-
4.Rebel yell
-
5.Ashes to ashes
-
6.Fallen on hard times
-
7.I just died in your arms
-
8.Sledgehammer
-
9.Don't bring me down
-
10.In the air tonight
-
11.Creep
-
12.Hello
-
13.Brothers in arms
artistilta Mape Ollila (25.01.2008) Se, joka väittää, ettei ikinä ole tykännyt yhdestäkään kasaripopklassikosta joko valehtelee tai on alaikäinen. Omasta mielestään mieluummin Killdivoksi tai Helldivoksi kutsuttava Suomen eturivin heavyvokalistien studiokvartetti Northern Kings esittää kasarihittejä mahtipontisina kasariheavysovituksina. Ylväimmillään kappaleet saavat sinfonista, jopa elokuvallista kohtelua osakseen, kuten esim. Dire Straitsin upea Brothers in Arms. Kuin alleviivatakseen suomalaisten näemmä loputonta heavyhulluutta, Reborn myi tietenkin männäviikolla kultaa. Kerrankin käy niin, että ostan levyn kansilehtisen kuvailut levyn sisällöstä sellaisenaan; legendaarisen Klaus Flamingin mukaan kuninkaista Ahola hallitsee äänirekisterin yläpäätä, Kakko melodialinjoja, Leppäluoto mystiikkaa ja Hietala... no, Hietala hallitsee justiinsa mitä tahtoo. Mitäpä tuohon lisäämään? Northern Kings on siis kuin oopperaksi pop-hittejä rassaava Il Divo heviversiona? Ei aivan. Ensinnäkin yhtälössä kusee se, että Northern Kings ei ole tainnut olla koskaan fyysisesti koossa, mutta levyn tekemistähän se ei toki nykytekniikalla hidasta. En epäile hetkeäkään etteikö tämän rykmentin samaan paikaan osuessa olisi syntynyt ainakin hevaykentällä kerrassaan ikimuistoista kuorolaulua. Mm. Malpracticesta tutun Aleksi Parviaisen laulusovitukset ovat kunnianhimoisia, ja ainakin niissä kappaleissa joissa seilataan kauimmaksi alkuperäissovituksista (Rebel Yell, Creep, Sledgehammer), myös melko omituisia, mutta niin kauan, kuin biisit pysyvät laulullisesti edes lähestulkoon alkuperäisissä kuoseissaan, homma toimii. Jostakin syystähän biiseistä on alunperinkin hittejä tullut ja ellen hirveästi erehdy, siihen syynä ei tainnut yhdenkään biisin kohdalla olla bassolinja tai rumpukomppi. Miksi helvetissä siis covereillakaan pitäisi yrittää korjata jo kertaalleen toimivaksi todettua?