Red planet boulevard (CD ) | Lana Lane

artistilta Kalevi Heino (25.01.2008) Mikä meni vikaan? Kun Lana Lane ilmaantui rikastuttamaan hevirintamaa reilut kymmenen vuotta sitten, hän tuntui keksineen miehensä Erik Norlanderin kanssa konseptin, joka ei voisi epäonnistua. Idea Ann Wilsonilta (Heart) kuulostavasta solistista laulamassa melodista musiikkia, joka yhdistäisi 1980-luvun hard rockin parhaimmat puolet 1970-luvun kosketinvoittoiseen sinfoprogeen kuulosti heti ensilevystä Love Is An Illusion (1995) lähtien tuoreelta. Voittokulkua kestikin pitkään ja tuntui, että jokainen Lanen ja Norlanderin julkaisemista levyistä päihitti aikaisemmat työt kevyesti, uran huipun kulminoiduttua vuonna 2000 ilmestyneeseen Secrets Of Astrologyyn. Ehkäpä yksi syy Secrets Of Astrologyn jälkeisten kiekkojen epätasaisuuteen piilee Lanen ja ennen kaikkea Norlanderin nopeassa työtahdissa. Lana Lanen ohella Norlanderia ovat työllistäneet hänen omat sooloprojektinsa sekä helppotajuista progea tekevä Rocket Scientiests. Sen sijaan, että kaksikko olisi keskittänyt luomisvoimansa harvakseltaan julkaistaviin, loppuun hiottuihin kiekkoihin, he ovat väenväkisin suoltaneet markkinoille yhden -toisinaan jopa kahden- levyn vuositahdilla tuotteita, jotka ovat vaihdelleet niin cover- kuin live-julkaisuista selkeisiin välitöihin. Eurooppalaisesta näkökulmasta katsottuna Lana Lanen lupaavasti alkanut nousu ennen vuosituhannen vaihdetta jämähti jotenkin paikalleen, samalla kun hänen kanssaan työskennellyt Arjen Lucassen (Ayreon) teki urasiirtoja, jotka Lanen ja Norlander olisi pitänyt tehdä. 2000-luvun tasoltaan vaihtelevista töistä huolimatta on nostettava hattua Lanelle ja Norlanderille. Jokaisella levyllä he ovat pyrkineet uusiutumaan jossain määrin, joten pelkoa saman levyn uudelleen tekemisestä ei ole koskaan ollut. Red Planet Boulevardilla kaksikko on tehnyt radikaalin vedon, joka saattaa järkyttää ensi kuulemalta Lana Lanen pitkäaikaisimpia faneja. Kyseessä on nimittäin pienimmällä kokoonpanolla tehty levytys, jonka Lane on koskaan tehnyt. Lanen ja Norlanderin ohella levytykseen on osallistunut ainoastaan kitaristi Peer Verschuren ja rumpali Ernst Van Ee, jotka ovat tuttuja kasvoja Lanen parilta viimeisimmältä kiertueelta. Kokoonpanon pitäminen minimissä ei suinkaan ole se perimmäinen syy kiekon aiheuttamaan ensijärkytykseen. Norlander, joka on yleensä vastannut levyjen täyteläisestä kosketinmaailmasta, on tällä kertaa keskittynyt bassonsoittamiseen ja jättänyt tarkoituksella koskettimet taka-alalle. Toki levyllä kuullaan koskettimia, mutta niiden sijaan instrumenttien pääpaino keskittyy aiempaa enemmän kitaraan. Kitaravoittoisuutensa ansiosta Red Planet Boulevard kuulostaa ensi kuulemalta äärimmäisen riisutulta ja raskaalta levyltä. Tätä kiekkoa kuunnellessa käy entistä selvemmäksi miten suuri merkitys Norlanderin koskettimilla on aiemmin ollut musiikin värittämisessä. Basistina Norlander ei ole samantasoinen virtuoosi kuin esim. Queen Of The Oceanilla (1999) ja Secrets Of Astrologylla (2000) maukkaita kuvioita viljellyt Tony Franklin (mm. ex-The Firm, Blue Murder). Nyt tavanomaiset sointukulut pistävät korviin entistä enemmän, kitaran ja basson jauhaessa täysin samoja sävellinjoja. Onneksi laulumelodiat ovat vahvoja ja tarttuvia, minkä ansiosta levy tuntuu kasvavan kuuntelukertojen karttuessa. Lane, joka vastaa tällä kertaa lähes kaikkien kappaleiden tekemisestä, on kirjoittanut muutamia upeita kertosäkeitä, jotka jäävät pyörimään päiväkausiksi päähän. Levyn parhaimmistoa edustaa diomainen avauskappale Into The Fire, jonka vokaaliosuuksissa suorastaan odottaisi kuulevansa vertikaalisesti rajoittuneen hevimenninkäisen ääntä. Yhtä komea on myös 7-minuuttinen Capture The Sun, joka jatkaa Through The Rainin (albumilta Love Is An Illusion, 1995) ja Frankenstein Unboundin (albumilta Queen Of The Ocean, 1999) tyylisten tehorynkytysten sarjaa. Kauneimman melodian tittelin voi epäröimättä luovuttaa kappaleelle Jessica, joka on samanaikaisesti raskas ja herkkä. Erityisesti raskaan juhlavan soiton ja balladimaisen kappaleen välinen ristiriita kuulostaa nerokkaalta oivallukselta. Funkahtava Stepford, USA edustaa 1970-luvulle haiskahtavine wah wah-kitaroineen ja voiceboxeineen uutta aluevaltausta, tyylikkään yksinkertaisen kertosäkeen kruunatessa kappaleen. Samoja kitaraefektejä käytetään myös Stepford, USAa seuraavassa Shinessa yhtä tehokkaasti. Lähes Sleepwalkin tyylisissä 1960-luvun tunnelmissa liikkuva Lazy Summer Day erottuu edukseen muusta materiaalista. Kappaleen säkeistöissä vallitsevan levollisen tunnelman ja myrskyävän sinfonisen kertosäkeen välillä kuullaan taas kerran niitä kontrasteja, joissa Lana Lane on parhaimmillaan. Pahaenteinen Save The World on yksi kiekon raskaimpia ja dramaattisimpia kappaleita, josta voi odottaa jatkossa suurta suosikkia keikkaohjelmistoon. Levyn ehtoopuolelle sijoitettu The Sheltering Sorrow lukeutuu niinikään kiekon juhlavimpiin hetkiin. Secrets Of Astrologyn tavoin myös Red Planet Boulevardilla kuullaan instrumentaalinen potpuri levyn kappaleista. Henkilökohtaisesti olen hämmästynyt miten saumattomasti kaikki levyn kappaleet saa puristettua yhdeksi sujuvaksi sävelkoosteeksi. Pähkinänkuoressaan Red Planet Boulevard on Lana Lanen raskain kiekko, joka on musiikillisesti hyvin lähellä Dion töitä. Ensi kuulemalta kiekko on erilaisuudessaan -kuten jo aiemmin mainitsin- lievä järkytys, mutta useamman kuuntelukerran myötä se alkaa kasvaa. Kahden kuuntelukerran jälkeen olin jo valmis teilaamaan kiekon, sillä ei ole helppoa päästä yli siitä, kun tuttu artisti järjestelee perussoundinsa tunnusmaisimmat rakennuspalikat uuteen uskoon. Henkilökohtaisesti en kuitenkaan toivo riisutunkuuloisen Red Planet Boulevardin edustavan sitä soundilinjausta, jota Lana Lanen tulisi jatkaa tulevilla kiekoillaan. Aika tulee näyttämään, merkitseekö Red Planet Boulevard siirtoa väärille raiteille vai tervehenkistä pöydän putsaamista uusille ideoille. Koska Lane ja Norlander todennäköisesti haluavat uusiutua myös seuraavalla levyllään, ehdotan, että Norlanderin sijasta sen tuottaisi joku ulkopuolinen nimituottaja, joka patistaisi kaksikkoa pistämään parhaimmat elementtinsä yhteen pakettiin. Ehkäpä siten Lanen ura palautuisi siihen suuntaan, johon se jäi Secrets Of Astrologyn aikoihin.