Return of the mother head's family reunion (CD ) | Richie Kotzen

artistilta Ismo Karo (25.01.2008) Frontiers RecordsRichie Kotzenin napakasti nimetty soololevy on paluuta juurille. Niille, jotka muistavat Kotzenin Poisonin ja Mr. Bigin riveistä voi levy olla pettymys. Se on nimittäin simppeliä perusvääntöä. Esimerkiksi avauskappale Go Faster voisi olla Lenny Kravitzin katalogista. Myöhempiä mielleyhtymiä ovat esimerkiksi Jimi Hendrix, The Black Crowes ja 70-luvun ZZ Top. Eli bluesahtavaa rockia, eikä läheskään koko aikaa edes hardrockia. Mutta mitäpä siitä, kun homma toimii loppujen lopuksi aika hienosti. Kitarasooloja on tietty paljon ja pitkiä ovatkin, mutta ne eivät ole juurikaan tilutusta, vaan melodisia. Maestro hoitaa itse laulupuolen. Se ei ole näin kauniisti sanoen kiekon parhainta antia. Ihan kohtuullista kuitenkin, voisi verrata muutamaankin muuhun laulavaan kitarasankariin. Muutaman kuuntelun jälkeen musiikki alkaa avautua ja samalla huomaa, että lauluunkin alkaa tottua. Kulkevia kappaleita, jotka eivät ole jos ei nyt hilpeitä, niin iloisia kuitenkin. Tai sitten hieman surumielisempiä, kuten vaikkapa You’re Crazy, josta muuten olisi takavuosina saattanut tulla hitti Rod Stewartin esittämänä. Hyvin tehtyä retrokamaa, eikä ihan niin bluesia kuin nykyään niin monilla muilla vastaavilla on tapana. Yllättävää on oikeastaan myös se, että paukut ovat riittäneet hyvin tusinaan biisiin, yhtään varsinaista täytepalaa ei mukana ole. Plussa arvosanan perässä tulee muuten siitä, että nähdäkseni kaikki kappaleet ovat omaa tuotantoa, mitään ikihirveitä standardeja ei ole ollut tarvis ottaa versioitavaksi, eikä toivottavasti tulekaan. Suomalaisesta näkökulmasta katsoen oikeastaan harmittaa Ritchien puolesta. On nimittäin ihme, jos levy saavuttaa kaikkein potentiaalisimman kuulijakuntansa, keski-ikäiset miekkoset. Siis nämä Small Faces- ja Rollari-fanit, joiden lisäksi myös kaikkien muidenkin peruskaman ystävien olisi syytä tutustua tähän levyyn. Seuraavaa kertaa varten vielä hieman enemmän fiilistä soittoon ja koukkuja biiseihin, niin alkaa se kiitettävä arvosanakin olla selviö.