Sign of the times: The best of Queensryche (CD ) | Queensryche

artistilta Mape Ollila (15.10.2007) Yhtenä monista Iron Maidenin amerikkalaisista perässähiihtäjistä uraansa 1980-luvun alussa aloitellut Queensrÿche nousi vastoin muita aikalaisiaan kansainväliseen tietoisuuteen jo ensimmäisellä EP:llään. 80-luvun lopussa älykäs poliittinen trilleri, allekirjoittaneen kirjoissa edelleen kaikkien aikojen paras teema-albumi, Operation: Mindcrime teki siitä "ajattelevan miehen metallin" keulakuvan. Mindcrimeltä irrotetut singlet tekivät yhtyeestä myös valtavirtayleisölle tutun ja bändi koki mainstream-suosionsa huipun vuoden 1991 maaliskuussa, kun Empire-albumilta lohkaistu kontrolloidusta uneksimisesta kertova tuutulaulu Silent Lucidity kiipesi julkaisuviikollaan Jenkkilän sinkkulistan keulille. Kuten usein hetkensä maailman huipulla saaneille käy, Empirestä eteenpäin 'Rychen tuotosten taso on ollut vaihteleva. 90-luvulle ja uudelle vuosituhannelle saavuttaessa arvoituksellisesti päättyneestä Mindcrimestä oli tullut yhtyeelle paitsi sen arvostuksen kulmakivi, myös riippakivi. 15 vuoteen yhtye antoi tuskin yhtään haastattelua, jossa se ei olisi joutunut vastaamaan kysymykseen milloin Mindcrime saisi jatkoa? Milloin teemalevyn päähenkilö Nikkin kohtaloon saataisiin selvyys? Vuoden 94 Promised Land oli vielä hyväksyttävissä (makuasioita, toki), mutta vuosikausia jälkijunassa jo ohi ajaneeseen grunge-vaunuun hyppäämistä ei sulattanut yhtyeen vanhoista faneista enää monikaan. Vuosituhannen vaihteen molemmin puolin ilmestyneet kädenlämpöiset ja innottomat Hear in the Now Frontier ja Q2K sisälsivät silkkaa paskaa, eikä vuoden 2003 Tribekään kovin paljoa haaleissa rockvesissä tahraantuneen legendan profiilia kohentanut. Aasin itsepäisyydellä omia latujaan kohti yhdentekevyyttä ja unohdusta tallannut yhtye kuitenkin lopulta antoi tosiasioille periksi ja fanit saivat kärttämänsä Mindcrimen jatko-osan. Yhtyeen purjeissa puhalsi uusi, mieto myötätuuli. Vaikka vuoden 2006 Mindcrime II ei tasoltaan ykkösosaa lähennellytkään, osoitti se kuitenkin, että vielä vanhasta koneesta metalliakin irtoaa. Sen, kestääkö yhtyeen pieni uusi noste, määrää tietenkin seuraava studioalbumi. Seuraavaksihan Queensrÿchen kalenterissa on vuorossa coverikokoelma. Nehän eivät koskaan ole niitä vanhan yhtyeen urakehityksen terveimpiä merkkejä. Mutta sitä odotellessa Sign of the Times: The Best of Queensrÿche on tietenkin jälleen yksi uudestaan masteroitu yritys niputtaa 'Rÿchen edellä kuvatun uran parhaat veisut yksiin kansiin. Aikaisemmin samaa virkaa on toimitettu jo koosteilla Classic Masters ja Greatest Hits, eikä tämänkään kokoelman yhden levyn versiolla - kuten kokoelmilla yleensäkään - ole yhtyettä tunteville juurikaan virkaa.. Pienenpienen syötin levy-yhtiö kuitenkin on kokoelmalle pudottanut Q2K:n uusintajulkaisun bonusraita Until There Was Youn muodossa, ja yllätyksekseni balladi onkin parempi kuin umpisurkea emoalbuminsa. Bändistä kiinnostuneiden kannattaa hankkia kokoelmasta tuplaversio, jonka kakkoslevy on herkkuja väärällään, aina yhtyeen esiasteen, Mythin ennenjulkaisemattomista demoista kokonaan uuteen Justified-kappaleeseen ja eri albumiversioiden bonusralleihin. Niissä piisaa rahanarvoista tärppiä yhtyeen kovimmillekin faneille.