Spite (CD ) | Marionette

artistilta Tero Lassila (10.04.2008) Ruotsissa kasvaa kovaa vauhtia uusi melodisen metallin sukupolvi, josta toivoisi mieluusti hyvää jatkajaa 90-luvulla aloittaneiden konkareiden rinnalle. Tuore Sonic Syndicate oli vielä puolivillainen ja hengetön In Flamesin ja Soilworkin perässähiihtelijä, joskin kehityskelpoinen. Göteborgista kotoisin oleva Marionette ei ole erityisen hyvällä nimellä hemmoteltu, mutta vahva ja vihainen melo-death puhuu puolestaan, eivätkä nuoret hemmot mitään sätkynukkeja tunnu olevan. Lähimmiksi vertailukohdiksi nimeäisin perinteisten muotibändien sijaan Arch Enemyn ja The Duskfallin. Bändissä kuuluu myös hienoisia suomalaisia viitteitä. Vahvat soundit ja moneen suuntaan rönsyilevät biisit kajahtelevat onnistuneesti levyn tiimellyksessä. Levy ei todella ole siitä helpoimmasta päästä, vaan haastaa kuulijan moneen kertaan mitä mainioimpiin kahnauksiin. Melodiat ovat erittäin ruotsalaisen kuuloisia ja tuntuu, että melodinen death ja omintakeiset melodiat kiertävät Svea-Mamman poikien verissä kuin sauna ja kossu suomalaisten. Soitto on hallinnassa, perushutusta tämä on kaukana, mutta iskevyyttä biiseihin silti kaivattaisiin lisää. Kokonaisvaltaisesti bändi jättää vielä nälkäiseksi, vaikka debyyttialbumi Spite alkupaloja pidemmälle yltääkin. Äkäinen örinäosasto on taattua ärjyntää – tuntuu kuin Angela Gossow'lla olisi mieto flunssa, mutta räkä lentää silti hyvin. Koskettimia käytetään hyvänä lisämausteena kitaroiden hallitessa kokonaisuutta. Tärppibiisejä on vaikea nimetä, sillä jokaisesta kappaleesta löytyy tiettyjä hyviä elementtejä, joilla Marionette lunastaa paikkansa lupaavana nousevana yhtyeenä. Hyvä ja suosittelun arvoinen uusi tuttavuus kaikille melodisen deathin ystäville. Alan parhaiden tasolle ei ylletä, mutta myrskyvaroitus on annettu ja seuraavalta levyltä on lupa odottaa paljon. Sitä vaan en käsitä miksi jätkät meikkaavat kuin pirut jonkun japanilaisteeman huumassa, vaikkei se musiikkiin itse liitykään.