Maksa laskulla
Yksinoikeustuotteita
30 päivän ilmainen palautus
Loistava asiakaspalvelu
Tuotteen tietoja
| Tuotenumero | 435384 |
| Musiikkigenre | Death Metal |
| Yksinoikeustuote | Ei |
| Mediaformaatti 1-3 | CD |
| Versio | Rajoitettu versio |
| Tuotteen teema | Bändit |
| Artisti | Aborted |
| Tuotteen tyyppi | CD |
| Julkaisupäivä | 20/06/2008 |
CD 1
-
1.Carrion
-
2.Ophiolatry On A Hemocite Platter
-
3.I35
-
4.Pestiferous Subterfuge
-
5.The Chyme Congeries
-
6.A Murmur In Decrepit Wits
-
7.Enterrement Of An Idol
-
8.Hereditary Bane
-
9.Avarice Of Vilification
-
10.The Obfuscate
-
11.Slaughtered
artistilta Antti Klemi (09.07.2008) Uusi levy, uusia jäseniä, sama suunta. Strychnine.213 ei tuo paljoakaan yllätyksiä pöytään, vaan Belgian Aborted tarjoaa tutunoloista veripalttua. Vaikka vieläkin biisilistan kanssa tarvitaan kovan luokan sanakirjaa, ovat Carcass-viittaukset muutoin jo eilispäivää. Jäsenistörumba ei näytä kuitenkaan talttuvan: edellisellä levyllä bassoa kurittanut Peter Goemare on näyttänyt tarttuneen kitaraan, bassoon on löytynyt Sven Janssens ja tuulisimman paikan eli rumpupallin on valloittanut moni-ilmeinen Daniel Wilding. Kuten aikaisemminkin, tälläkin kertaa Aborted luottaa ammattimaiseen ja laaja-alaiseen hyökkäykseen. Jo varsinainen avauskappale Ophiolatry on a Hemocite Platter tyhjentää kasaa lapioimalla kuulijan niskaan grindia, ruotsalaista death metalia ja modernisti sykkivää riffittelyä. Levyn edetessä yhä näkyvämmäksi elementiksi nousevat lead-kitaroiden kiemurat ja herkästi kielistä sinkoutuvat soolot, jotka vauhdittavatkin levyn rytmiä tehokkaasti. Yleisesti ottaen Strychnine.213:n sisältö on kuitenkin jaettavissa yksinkertaisiin "toimii"- ja "ei toimi" -lokeroihin. Kun pahimmillaan Abortedin musiikkin on vain kitaraintoilijoita varten tehtyä sormiharjoitusdeathia, napakimmillaan biiseihin manataan pirun rokkaavaa meininkiä. Esimerkiksi The Chyme Congeries ja etenkin thrash-henkinen Enterrement of an Idol saavat niskan nykimään. Bändillä on Carcassin Heartwork-levyn tavoin taito kiristää ruuvi blastbeat-nopeuksiin ja sitten räväyttää kone rennompaan veivaukseen kuin jälkipoltolla kulkeva F-18 ikään. Selväpiirteisen murjonnan vastapainoksi Stryhnine.213 sisältää myös muutamia fokusoimattomia vetoja, joista ei rakenteellista yhtenäisyyttä löydä ruumiinavauksessakaan. Tätä keskittymättömyyttä lisäävät vain Sven de Caluwén sinänsä ronski örinä/rääkynä-kokoelma ja erinäiset koneosuudet, jotka ovat kuitenkin tällä kertaa aika vähässä roolissa. Strychnine.213 kannattaakin ottaa vastaan enemmänkin massiivisena massamurhana, josta voi jokainen poimia mieleisiään yksityiskohtia kuin sarjana kuolettavia niskalaukauksia. Aborted on kerännyt Imperiumissa pelottavan tasaisen sarjan kasin arvosanoja, ja mitäpä minä tähän muuta lisäämään. Yli kymmenen vuotta oman visionsa tarkentamista on tehnyt bändistä tappokoneen, joka tietää mitä tekee mutta ei saa vieläkään sihtiään mestarilaukauksen arvoiseksi.
