Switchblade serenades (CD ) | Sister Sin

artistilta Meeri Koskialho (08.10.2008) Sister Sin iskee ensitahdeillaan suoraan ytimeen. Metallinen rock-poljento toimii samalla, kun laulajatar Livin rosoinen ääni nostaa ihokarvat pystyyn. Bändi lähestyy kuulijoita esikoislevyllään anteeksipyytelemättömällä asenteella, jonka tekee mielenkiintoiseksi samalla rennon, mutta tiukan otteen yhdistyminen. Sister Sinin esikuvat löytyvät perinteisen metallin parista ja vertailukohtia voi hakea mm. Acceptista, Judas Priestistä ja W.A.S.P.:sta. Viimeksi mainitun kanssa bändi onkin jo ehtinyt yhteisrundille. Switchblade Serenade kestää yllättävän monta kierrosta putkeen levysoittimessa ja luulen sen johtuvan siitä, ettei yhtyeen musiikki ole puhdasta metallia, vaan rock-vaikutteet kuultavat läpi. Allekirjoittaneelle tällainen "street metal" uppoaa. Lisäksi Livin karisma pitää otteessaan levyn loppuun saakka. En muista, milloin olisin viimeksi kuullut näin vakuuttavan kuuloista naislaulua. Jimmyn melodiantajuinen kitarointi kuulostaa hyvältä ja soitto kulkee, vaikka siihen ei erityisesti kiinnitäkään huomiota. Sister Sin on vanhan liiton bändi ihastuttavalla tavalla. Se ei yritä luoda mitään uutta ja ihmeellistä, mutta kuulostaa silti raikkaalta. Kuunnelkaa vaikka Beat The Streets, One Out Of Ten, Make My Day ja All Systems Go!, jolloin tiedätte, mistä puhun. Tökerö kansitaide ja Livin Nocturnal Models-poseeraukset eivät ole omiaan keräämään uskottavuutta, mutta näillä spekseillä bändille voi antaa paljon anteeksi. Veikkaan, että Sister Sin on yksi scenen tämän vuoden puhutuimmista tulokkaista. Kun haluan kuunnella seksikästä hevimetallia, joka ei jätä kylmäksi, valintani on Iron Maiden, Ozzy Osbourne ja Sister Sin.