Sworn to a great divide (CD ) | Soilwork

artistilta Niko Kaartinen (25.01.2008) Soilworkin seitsemännellä levyllä on viisikko kiipelissä, sillä yhtyeen musiikilliseksi johtajaksi profiloitunut Peter Wichers poistui yhtyeestä reilu vuosi takaperin. Monet tahot, mukaan lukien fanit, levy-yhtiö ja keikkamyyjä epäilivät homman jatkuvuutta. Peliä ei ole menetetty, sillä yhtyeen uutukainen, Sworn To A Great Divide, rullaa edelleen hyvässä Soilworkin hengessä ilman Wichersin panosta. Ihmekö tuo, sillä yhtyeen viimeisimmillä levyillä hieman taka-alalla ollut Ola Frenning on noussut hyvin Wichersin paikalle, eikä yhtyeen soundi ole tästä vanhennusleikkauksesta ainakaan kärsinyt. Sworn To A Great Divide nimittäin tuntuu paikoitellen kliinisen Stabbing The Draman jälkeen sopivan rosoiselta tekeleeltä. Ei sen puoleen että tällä vieläkään Natural Born Chaoksen kaltaiseen täysosumaan yllettäisiin, mutta The Pittsburgh Syndromen ja 20 More Milesin kaltaiset palat osoittavat, ettei yhtye ole menettänyt teräänsä. Soundillisesti bändi on edelleen takuuvarmaa Soilworkia. Mutta tekniseltä aspektilta katsottuna yhtye on siirtynyt soundeissaan hieman rujompaan ilmaisuun, ja kuten Ola Frenning on mainostanut, kitaroilla on suurempi painoarvo tällä kertaa kuin aikaisemmin. Ratkaisu on toimiva, sillä nyt tarjolla on santapaperia edellisen levyn teflon-pinnoitteen sijaan. Homma toimii yhtyeen eduksi. Miten Sworn To A Great Divide sitten sijoittuu Soilworkin diskografiassa? No, yhtyeen paras tuotos se ei ole. Mutta se silti osoittaa yhtyeen olevan edelleen vahvasti pelissä ja mukana ja sen, ettei sota välttämättä aina yhtä miestä kaipaa.