The wacken carnage (CD ) | Bloodbath

artistilta Antti Klemi (09.07.2008) Jävlare! Kylläpä Bloodbath yllättää tällä live-levyllään. Yhtyehän on saanut niin suitsutusta kuin paskaakin niskaan "supergroup"-maineestaan, ja tuskinpa tämä kaikkien reissueiden ja rahastajien äidin eli Peacevillen julkaisema CD-DVD-paketti yhtään tilannetta korjaa suuntaan tai toiseen. Annetaan siis musiikin puhua. Niinkin kauas kuin vuoden 2005 Wackeniin ja yhtyeen ensimmäiselle keikalle sijoittuva The Wacken Carnage antaa täyslaidallisen tätä päivää ajatellen mielenkiintoiselta viisikolta: kolmikko Dan Swanö, Jonas Renkse ja Andreas Nyström muodostavat peruskuvion, johon on isketty Martin Axenrot, joka vuotta myöhemmin löysi tiensä Opethiin, ja Mikael Åkerfeldt, joka ei kiireiltään tosin ehtinyt örisemään bändin vuonna 2004 julkaistulle kakkoslevylle Nightmares Made Flesh. Wackeniin kokoonpano saatiin kuitenkin kasaan, ja hyvä niin. Jokainen kurmottaja pistää parastaan lavalla, ja tuloksena on miellyttävä death metal -sessio. Biisilistassa Nightmares Made Flesh vie Resurrection through Carnage -debyyttiä 6-3, mutta mukavaa on huomata, että jokainen Breeding Death -EP:n kolmesta rykäyksestä on löytänyt tiensä myös lavalle – tuo pirulainen on kuitenkin itselleni sitä parhainta Bloodbathia, jossa vanhan liiton ruotsalaista death metalia vedeltiin perinteikkäästi ja kultaisia riffejä kylväen. Hyvin tosin hieman vieroksumani Nightmares Made Fleshinkin kappaleet livenä toimivat: koukeroiset pirulaiset suoristuvat muutaman mutkan verran ja potkivat kiihkeällä menollaan ja muutamilla hitaammilla rypistyksillä kiveksille. Myös soundipolitiikassa ei ole valittamista: keikkatilanteen hurma tulee välitettyä kuulijalle, mutta mihinkään suhinamyrskyyn ei missään vaiheessa jouduta. Kuten sanottu, yhtye on tulessa. Axenrot tietää, miten vanhaa kuoloa pitää rumpukepeillä hivellä, ja Swanö tuntuu palaavan soolotyöskentelyssään Edge Of Sanityn kulta-ajoille. Pisteitä täytyy jaella myös Åkerfeldtille, jolta on mukava kuulla näinkin vapautunutta ja raivoisaa kurkkukidutusta. Miehen lavakäyttäytyminen ei kuitenkaan välispiikeissä osu aivan nappiin: leppoisan rauhallinen jutustelu sopii ehkä Opethille, mutta death metal -keikalla uhmakkaampi ja vittumaisempi ote olisi sopinut paremmin. DVD-osuudella on tarjottavana pelkästään keikka visuaalisessa muodossa. Wacken antaa niin tekniikkansa kuin yleisönsä puolesta hyvät puitteet näille veressä kylpeneille, eh, verikylpijöille, ja kuvausryhmä käyttää sopivasti suodattimia, leikkauksia, yleisöä ja hidastuksia tehden keikan ulkoasusta moderneja toiminta- ja zombie-elokuvia muistuttavan. Liikaan kikkailuun ei onneksi lähdetä, ja pääosassa on esiintymiskokemuksella siunattu, raivopäinen yhtye, josta tosin – hieman odotetustikin – basisti Jonas Renkse pysyy paljolti omissa oloissaan tukkansa takana. Lisää muuten miehistöyksityiskohtia: kitarateknikkona Wackenissa toimi Per "Sodomizer" Eriksson, joka on nykyään Bloodbathin täyspäiväinen kitaristi Dan Swanön tilalla. The Wacken Carnage on kokonaisuudessaan tyylikäs ja kokonaisvaltainen paketti, joka yhdistää Bloodbathin uran kovimmat vedot vahvaan nippuun. Tästä on hyvä jatkaa odottelemaan yhtyeen tulevaa levyä The Fathomless Mastery, joka julkaistaan lokakuussa.