Tulimyrsky (CD ) | Moonsorrow

artistilta Tero Lassila (09.04.2008) Ai hyvä helvetti ja palava kiirastuli mitä tulitusta on taas tarjolla. Moonsorrow on vienyt eeppisyyden aivan uudelle asteelle ja tekee sen jälleen uudella Tulimyrsky-mcd:llä, jolla varsinkin faneja hellitään kuin vauvaa kehdossa. Todellakin mini-cd -nimikkeellä kulkeva 68-minuuttinen julkaisu on täytetty yhdellä uudella kappaleella, Metallica- ja Merciless-covereilla sekä kahdella uudelleen äänitetyllä bändin omalla vanhalla demobiisillä. Yhtyeen tyyli on vuosien varrella saanut ilahduttavasti uusia nyansseja ja Tulimyrsky tuntuu olevan variaatiota aina Suden Unen melodioista Hävitetyn eeppisyyteen. Kiekon nimibiisi kestää 29 minuuttia ja surullista tarinaa tukevat mättöosuudet, monipuoliset folk-melodiat, suoraviivainen jytinä ja raikas kerronnallisuus muodostavat jälleen mahtavan eeppisen ja vangitsevan tarinan. Soundit pelaavat täydellisesti ja Moonsorrow’n yksi viehätyksen piirre onkin tinkimättömän jytäkkä, mutta silti sopivan rujo, eikä liian kliininen soundimaailma. Osia biisissä on taas järjetön määrä, eikä pieni mieli sisäistä kokonaisuutta kuin vasta kymmenien kuuntelukertojen jälkeen, mutta joka kerralla nauttien astetta enemmän. Periaatteessa monelta osin bändi toistaa runsaasti aiemman tuotantonsa elementtejä, mutta materiaali toimii kuin häkä, eikä jätä totisesti kylmäksi. Pitkä kappale ei ole tehty pituutensa vuoksi, vaan tarinan ehdoilla. Turhia jämiä ei ole. Tulimyrskyn kertojana toimii näyttelijänäkin tunnettu tummaääninen Turkka Mastomäki, jonka rauhalliset puheosuudet luovat aivan uutta tunnelmaa. Etenkin lopun haikealla koskettavuudellaan biisin ja tarinan luomat kylmät väreet saavat silmät lähes pullistumaan päästä… "Ja linnut olivat lentäneet pois…" Metallicalta lainattu For Whom The Bell Tolls on yhdentekevämpi pläjäytys, mutta täyttää ansiokkaasti hyvän coverin vaatimukset. Bändi on versioinut kappaleen itsensä kuuloiseksi monin erilaisin vivahtein. Demoaikojen uudelleen äänitetyt biisit Hvergelmir ja Taistelu Pohjolasta ovat oiva lisä tuhdille paketille. Kappaleita ei kuitenkaan koskaan ole julkaistu albumeilla, joten myöhemmin bändiin tutustuneet kuulijat saavat pienen katsauksen alkuaikojen hieman suoraviivaisempaan menoon, jolloin tunnelmallisuus ei vielä ollut niin pinnassa. Mercilessin Back To North on laventunut alkuperäisestä kahdeksasta minuutista kahteentoista ja se nylkee mielestäni selkeästi Metallica-versioinnin. Mainio biisi ja haikea outro kruunaa kaiken.