V is for vagina (CD ) | Puscifer

artistilta Antti Klemi (25.01.2008) Saahan sitä ihminen joskus hauskaa pitää. Tällainen ajatus heräsi mieleen, kun katselin Toolista ja A Perfect Circlesta tutun kaljupään, James Maynard Keenanin sooloprojektin lentokoneopastuksia ironisoivia kansia. Ennakko-odotukset rapisivat kuitenkin levyn asetuttua soittimeen: tämähän on yllättävän vakavamielistä! V is for Vaginalla mennään lunkisti eteenpäin. Kuin Tony Soprano autoajelulla, mihinkään ei ole kiire, vaan rennot rytmit vetävät kuulijaa eteenpäin hypnoottisesti ja rauhallisesti. Rauhallisuuden vastapainoksi pinnan alla tapahtuu koko ajan jotakin – aivan kuin kuolleet ruumiit ja kierot valheet olisi peitetty sametilla. Musiikillisesti tämä tarkoittaa paksuja bassoraitoja ja vahvaa elektropulssia, jonka sisällä, päällä ja vierellä viettävät aikaansa niin kuorot kuin koneet, niin kitarat kuin sampletkin. Joskus tunnelma lipuu Toolin satamiin kuten särökitaran vahvistamassa The Undertakerissa, joskus taas taustakangas vaihtuu Afrikan fiiliksiin Sour Grapesin paasauksen myötä. Vaikka levyssä riittää kuunneltavaa ja kaiveltavaa, joskus toisto ja rytmien samankaltaisuus alkavat puuduttaa. V is for Vagina kulkee kyllä hyvin taustalla, mutta joskus itse biisin kehikko on olemassa vain erilaisten kokeilujen ja ideoiden ripustamista varten. Onneksi ideat ovat pääasiassa hyviä, ja osaapa Puscifer riisuakin olemustaan jääden vaikkapa vain rumpujen ja munniharpun varaan hengailemaan. Oman lisänsä tuovat runsas vierailijajoukko ambient-velho Lustmordista ex-Swans Jarboeen, jotka eivät kuitenkaan lähde varastamaan showta vaan toimivat enemmänkin tehokkaina statisteina. Keenanin laulut pysyttelevät taas paljolti matalan muminan ja svengailun tasolla, mikä on sinällään harmi; miehen äänijänteet tuntien olisi lauluihin voinut pistää enemmän variaatiota. Momma Sedin hieno kertosäe ja Rev. 22:20:n yökerhofiilistelyt ovat jo sinnepäin. V is for Vagina on ihan jees, ja sen rennosta tunnelmasta aistii Keenanin varmasti nauttineen levyn tekemisestä. Vaikka Puscifer tuskin tulee nousemaan miehen ykkösbändien yläpuolelle, riittää siitä pureskeltavaa pidemmäksi aikaa kuin perinteisistä sivuprojektisutaisuista.