Vertebrae (CD ) | Enslaved

artistilta Serpent (07.10.2008) Kahtakymmentä ikävuotta hiljalleen hipova Enslaved on yksi aktiivisimmista rankemman metallin ryhmistä mitä maa päällään kantaa, josta hyvä osoitus on jo kymmenenteen studiotäyspitkään yltänyt ura. Vaan mitä odottaa bändiltä, joka on vaeltanut notkahduksien kautta alun äärimmäisestä ja black metal -sävyisestä viikinkimetallista kohti progressiivisempaa ja fiilistelevää soitantaa? Juuri näitä kaikkia osatekijöitä, ja enemmänkin. Parin vuoden takaisen Ruun-albumin lailla myös Vertebrae yhdistää musisoinnissaan progehtavia sävyjä fiilistelevään ja melodiseenkin metalliin, mutta sopivan erilaisella tavalla. Kappaleista voi huomata selkeitä Pink Floyd -vaikutteita, jossain myös Tool-henkisiä hetkiä ja toisaalta Enslavedin varhaistuotannon ominaisuuksia, lähinnä Frost-levyä muistuttaen. Hitaasti ja haastavasti sisäistettävä teos on monisyinen sukellus jonnekin modernin viikinkimetallin syövereihin, jossa flirttaillaan niin erilaisille tyyleille, mutta niin loistavasti näitä toisiinsa yhdistäen, ettei paperilla moisen kombinaation toimivuutta uskaltaisi edes uskoa. Kun usean kuuntelukerran jälkeen alkavat palaset loksahdella kohdalleen, tuntuu Vertebrae kuin sisarlevyltä Ruunin ilmavalle ilmaisulle, tosin sillä erolla, että Vertebrae on luultavasti näistä se hitaammin aukeava tapaus. Tuotantopuoli levyllä on Enslavedin uudempien tuotosten lailla rapeahkon rockmainen eli yliviritetystä metallista on siirretty pois kromin ääreltä ruosteisempaan ja rosoisempaan tyyliin. Tämä korostaa hyvin etenkin levyn rokahtavampia riffejä ja ottaa samalla välimatkaa orkesterin puhdasta äärimetallia oleviin tekeleihin. Tässä ei suinkaan ole mitään vikaa, Vertebrae kuulostaa hyvältä juuri sellaisena kuin se soundeiltaan onkin. Sen sijaan hienoista rutinaa on annettava Grutlen kuivahtaneista rääkylauluista, jotka kuulostavat entistä huonommalta. Onneksi vastapainoa saadaan suorastaan komean upeista puhtaista osuuksista, jotka tasapainottavat kokonaisuutta mahtavasti. Jos Ruun teki allekirjoittaneesta uudestaan Enslaved-fanin liian pitkän suvantokauden jälkeen, on Vertebrae tälle mitä mainiointa jatkoa. On kuitenkin hyvä huomata, että progeallergisille metallipäille levy voi olla liiankin haastavaa kuultavaa, mutta tämähän selviää vain biisimateriaaliin rohkeasti perehtymällä...