Worlds collide (CD ) | Apocalyptica
Vaikka onkin vielä mahdollista, että tilaus ehtii perille jouluksi, emme valitettavasti enää pysty lupaamaan sitä varmasti!
Maksa laskulla
Uniikkeja, eksklusiivisia ja virallisesti lisensoituja tuotteita.
Tilaa huoletta. Pidennetty palautusoikeus on voimassa 31.1.2026 asti.
Loistava asiakaspalvelu
| Tuotenumero | 432681 |
|---|---|
| Nimi | Worlds collide |
| Musiikkigenre | Classic Metal |
| Tuotteen teema | Bändit |
| Artisti | Apocalyptica |
| Julkaisupäivä | 14/09/2007 |
| Tuotteen tyyppi | CD |
|---|---|
| Mediaformaatti 1-3 | CD |
CD 1
-
1.Worlds collide
-
2.Grace
-
3.I'm Not Jesus (Main Version - Explicit)
-
4.Ion
-
5.Helden
-
6.Stroke
-
7.Last Hope
-
8.I Don't Care
-
9.Burn
-
10.S.O.S. (Anything But Love)
-
11.Peace
artistilta Meeri Koskialho (01.12.2007) Apocalyptican kohdalla kirjoitetaan aina, että kyseessä on selloheviyhtye. Viimeistään tällä levyllä bändi kuitenkin on hyvin selkeästi "pelkkä" heviyhtye. Tunnettujen artistien kanssa tehty Worlds Collide on kohtalaisen helposti lähestyttävä rocklevy, jolla on tunnistettava Apo-soundi. En ole koskaan päässyt sisään yhtyeen levyihin ensimmäisellä kuuntelukerralla, eikä Worlds Collide tee poikkeusta. Sinkkubiisi I´m Not Jesus on levyn laimeimpia biisejä, vaikka sellot soivatkin paikoittain komeasti. Kappaleessa on toki radio- ja hittipotentiaalia. Itselleni musiikin kuuntelussa on todella tärkeää, että laulajan ääni miellyttää. Levyllä on neljä eri solistia, joista kukin hoitaa oman osuutensa moitteettomasti. On vaan sääli, etten lukeudu Cristina Scabbian, Corey Taylorin ja Adam Gontierin faneihin. Till Lindemannin tulkitsema David Bowie -coveri on onneksi upeaa kuultavaa. Biisi on yksi onnistuneimmista lainoista, mitä olen vähään aikaan kuullut. Vakiovieras Dave Lombardo paukuttaa biisissä Last Hope, mutta ainakaan tällainen rumpujen kuunteluun harjaantumaton ei-muusikko ei kuule mitään soitannallista eroa tämän ja muiden biisien välillä. Apojen oma rumpali Mikko Sirén on järjettömän pätevä mies hommaansa. Levyn slovareimmat biisit ovat I Don´t Care feat. Adam Gontier ja S.O.S. (Anything But Love) feat. Cristina Scabbia. Jäin silti kaipaamaan instrumentaalia selloherkistelyä tyyliin Farewell (levyltä Apocalyptica), sillä niissä bändi on erityisen hyvä. Vaikka Apo-levyihin tutustuminen vaatii aikansa, ne myös kestävät kuuntelua vuodesta toiseen. Bändi on säilyttänyt raikkauden, vaikka menossa on jo kuudes studiolevy. Suurta harppausta edelliseen yhtyeen nimeä kantavaan tuotokseen ei ole otettu, mutta uskaltaisin väittää, että sellot kuulostavat tällä kertaa enemmän itseltään ja kokonaisuus on vielä paremmin tuotettu kuin aiemmin. Levyn kannet ovat promokuvista lähtien hienon näköiset, mutta on outoa, ettei kansiin ole painettu bändin jäsenten nimiä.