Xecutioner's return (LP ) | Obituary

artistilta Antti Klemi (01.12.2007) Obituary on aina esiintynyt kunnon punaniskabändinä, joka luottaa simppeliin death metaliin ja flanellipaitoihin vuosi toisensa jälkeen. Joskus mukaan on eksynyt jotakin uutta – kuten fanien aina katkeruudella mainitsema rap-kokeilu Bullituary - mutta jos levy nimetään yhtyeen edeltäjäbändiä Xecutioneria mukaillen, on varmaa, että tässä ei uusia uria auota. Ja miksi pitäisikään. Obituary tiesi jo ensimmäisellään täyspitkällään Slowly We Rot, kuinka luoda keskitempoista, joskus rokkimaisesti räjähtävää ja suokatkuja purskahtelevaa metallia, ja tämä viisaus tulee esiin Xecutioner’s Returnillakin. Trevor Peresin riffit ovat täynnä tuomionjulistusta, Donald Tardyn tuplabasarit jytisevät tuttuun malliin ja velipoika John rääkyy jokaisen keuhkorakkulansa kappaleiksi. Ainoastaan tuore mies talossa eli Ralph Santolla tuo uutta henkeä kitarasooloillaan. Obituaryn ehdoton linja on tuottanut vahvoja (Cause of Death) ja ei-niin vahvoja (World Demise) albumeita, jotka ovat seisseet tai kaatuneet biisimateriaalin myötä. Xecutioner’s Return asettuu sinne jonnekin keskivaiheille: joskus biisit mylvivät ilman selvää ideaa, joskus taas riffikone käynnistyy oikein todenteolla sylkien ilmoille puhdasta kultaa. Onnistujiin laskettakoon keskitempoinen ja napakka Evil Ways, joka on nimeään myöten vanhan liiton Obituarya, ja massiivinen Contrast the Dead, joka on tunnelmaltaan doom metalin luokkaa seitsemän minuutin mittoineen ja jossa Santollan soolot toimivat hyvin tunnelman luojina eivätkä "pelkästään" kitarasooloina. Santollan rooli onkin levyllä hieman ristiriitainen. Parhaimmillaan mies tuo hyvää rokkifiilistä meneviin osuuksiin, joskus taas kitarasoolot ovat liian sovinnaisia verrattuna esimerkiksi James Murphyn mielipuoliseen vingutteluun Cause of Deathilla. Obituary tekee siis sen, minkä parhaiten osaa ja tällä kertaa tavallista vanhakantaisemmalla tyylillä. Yhtyeen fanit ottavat varmasti Xecutioner’s Returnin ilolla vastaan, mutta bändin liiankin tasavahva jauhaminen vie myös veronsa. Asenteen puuttumisesta Obituarya ei voi kuitenkaan syyttää – harva yhtye rähjää samalla teholla 20 vuotta perustamisensa jälkeen.