Vaikka valtavirran listojen ystävät eivät usein edes tiedä, mitä heidän artistinsa laulavat kappaleissaan, gootit kuuntelevat hyvin tarkkaan, mitä lavalla lauletaan. Laulun sanat ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin itse musiikki. Haluat samaistua ja tulla vietyksi katoavaisuuden, syvällisyyden, tarinoiden ja melankolian maailmaan. Sosiaalinen kritiikki on myös laululyriikan suosioasteikon kärjessä.
Erityisesti Uudessa saksalaisessa Kuoleman taiteessa laulujen sanoitukset ovat todellisia taideteoksia. Ne muistuttavat runoutta ja jättävät paljon tulkinnanvaraa. Tässä lauletaan lähinnä mielentiloista, jotka kuuluvat synkkien tunteiden maailmaan: Pelkoa, vihaa, surua, yksinäisyyttä.
Goottirock kertoo usein rakkaudesta, ja uusi aalto on omituista ja synkkää. On sanomattakin selvää, että monet tapahtumat, joista lauletaan, tapahtuvat yöllä. Keskiaikaiset yhtyeet ja pakanalliset kansanmusiikit kertovat legendoista, luonnosta ja menneistä ajoista. EBM:n kannattajat pitävät mieluummin sotaisista sanoituksista, jotka sopivat musiikkiin.
Sosiaalista kritiikkiä löytyy kaikista mustan skenen musiikkityyleistä. Jopa The Cure -yhtyeen Robert Smith lauloi "This is a lie", jossa hän viittasi yhteiskunnan käsitykseen rakkaudesta ja ystävyydestä, kun taas esimerkiksi Project Pitchfork käsitteli eläinkokeiden julmuutta kappaleellaan "Human Crossing".
Muusikot, jotka haluavat laulaa lavalla rauhasta, ilosta, hilpeydestä ja hyväntuulisuudesta, esiintyisivät todennäköisesti ilman yleisöä goottien festivaaleilla, vaikka yhtä tai kahta nautinnollista kappaletta sietäisivätkin synkimmätkin gootit, jos ne esitettäisiin sopivassa ympäristössä.
