Goottien kodeissa roikkuu lähinnä mustan romantiikan tyyliin tehtyjä maalauksia. Useimmissa tapauksissa luonnon taidegrafiikat eivät ole alkuperäisiä. Kenellä on rahaa Goyan, Edvard Munchin, Max Ernstin, Füsslin tai Caspar David Friedrichin kaltaisten suurten taiteilijoiden teoksiin? Gootit ovat kiinnostuneita motiiveista ja niiden kuvaamasta kauhistuttavasta ja vähemmän taidekokoelman arvosta. Vanitas-aiheiset kuvat ovat myös erityisen suosittuja mustassa näyttämössä. Ne osoittavat elämän katoavaisuuden erilaisten symbolien avulla. Niitä voi katsoa melankolisella katseella, mutta niissä voi myös tunnistaa yhteiskuntakritiikkiä esimerkiksi silloin, kun omaisuuden ja vallan symbolit menettävät merkityksensä kuoleman edessä.
Maalaus ei välttämättä ole tyypillistä goottilaisuudelle, mutta vuosikymmenten saatossa nuorisokulttuuri on kasvanut ja iän myötä tulee usein tunne klassisesta taiteesta. Siksi suurilla festivaaleilla on nykyään taidenäyttelyitä, erityisesti Wave Gotik Treffen -tapahtumassa Leipzigissa. Nykytaiteilijat hyödyntävät mustan skenen halua melankoliseen ja synkkään maalaukseen tehdäkseen itseään ja teoksiaan tunnetummiksi. Kohtaus tuottaa tietysti myös itse maalareita - ja jos asiaa katsoo tarkkaan, vanitas-aiheiset tatuoinnit ovat myös maalauksia. Niitä on goottilaisuudessa enemmän kuin tarpeeksi.
