Gootille ei ole vapaa-ajalla mitään tärkeämpää kuin tunnelma. Kun muu yhteiskunta pyrkii nauttimaan huveista ja kevyestä viihteestä, gootti arvostaa ennen kaikkea paikkoja ja paikkoja, joissa on morbidia, mystistä, hengellistä tai okkulttista auraa. Paikkoja, jotka ovat täynnä historiaa, joiden ympärille kietoutuu legendoja ja saagoja ja jotka ovat saattaneet koskettaa ihmisiä vuosisatojen ajan.
Näihin kuuluvat linnat ja palatsit, menneisyyden arkkitehtuurin ihmeet sekä kirkot ja kirkkorakennukset. Usein kiinnostus mystisiin paikkoihin ei lopu visuaaliseen havaitsemiseen ja kuvien keräämiseen, vaan myös tarinoita ja historiaa tutkitaan ja ihmetellään. Ei siis ole yllättävää, että gootit matkustavat esimerkiksi Teutoburgin metsän Externsteineille, vierailevat Prahan lähellä sijaitsevassa Luukirkossa, penkovat linnanraunioita korkealla Reinin yläpuolella tai etsivät lomallaan aina matkakohteen pimeitä puolia.
Mystiset paikat antavat gootille mahdollisuuden kokea melankoliaa ja mielikuvitusta, joille ei useinkaan ole tilaa arkielämässä. Täällä he voivat hekumoida menneisyydessä tai heittäytyä katoavaisuuden viehätykseen. Ehkä siksi gootit yllättävät meidät usein ilmiömäisellä tietämyksellään asioista, jotka jäävät valtavirralta suljetuiksi nautinnon ja häiriötekijöiden etsimisen vuoksi. Gootit ovat muuten hyvin kohteliaita ja hiljaisia kävijöitä, ja monet tällaisten paikkojen ylläpitäjät ja johtajat toivottavat heidät tervetulleiksi.