Paganakylä, joka löytyy mustan skenen suurimmalta festivaalilta, Wave Gotik Treffeniltä Leipzigissa, antaa jo vihjeen siitä, että aika ennen kristinuskon tuloa mustaan skeneen on hyvin suosittu. Metsänpohjan puiden keskellä pakanakylässä gootit nauttivat keskiajan, luonnonuskontojen, mystiikan ja fantasian sekoituksesta. Suuri rooli pakanuuden rakastamisessa on luultavasti menneisyyden himolla. Vanhat jumalat ja muinaiset saagat sisältävät monia jännittäviä salaisuuksia ja suuren osan henkisyydestä.
Gootit kuitenkin samaistuvat yleensä siihen, mitä kutsutaan "uuspaganistiseksi liikkeeksi". Ekologinen maailmankatsomus kulkee käsi kädessä kokonaisvaltaisen elämänasenteen ja luonnollisen hengellisyyden kanssa. Historiallinen pakanuus tunnetaan parhaimmillaan vanhojen perinteiden ja juhlapyhien kautta. Beltanea juhlitaan, kun noidat tanssivat Blocksbergillä Walpurgis-yönä tai Samhainina, kun taas tavallinen väestö pukeutuu Halloweenin kunniaksi. Juhlimista ei kuitenkaan pidä yliarvioida. Ihmiset haluavat vain mukavan pakanallisen juhlapäivän. Tietenkin on tarkoitus olla joitakin edustajia, jotka jäljittelevät historiallisia pakanoita ja juhlivat vanhan perinteen mukaisesti. Pakanuutta kutsutaan myös nimellä Paganismi. Goottilaisuuteen on kehittynyt kokonainen musiikkigenre, jota kutsutaan pakanalliseksi folkiksi ja jota Faunin ja Omnian kaltaiset yhtyeet edustavat.
