Satanismi ei ole näyttämöuskonto, vaan - kuten monet muutkin aiheet - kiinnostuksen kohde. Mielikuva gootteista satanisteina syntyi skenen ulkopuolelta, ei sen sisältä. 80-luvun lopulla gootteja syytettiin hautojen häpäisystä. Heitä syytettiin saatanallisista rituaaleista ja heidät yhdistettiin kaikenlaisiin absurdeihin myytteihin. Tilanne kärjistyi 1990-luvun lopulla, kun jotkut oletettujen skenen jäsenten tekemät murhat, joita lehdistössä käsiteltiin "satanistimurhiksi", saivat alkunsa. Se, että mustat eivät myöskään ole turvassa rikollisilta - kuten ei mikään muukaan sosiaalinen ryhmä - ei vaikuttanut ulkopuolisten käsityksiin.
Lukuiset tiedotusvälineet raportoivat saatanallisista taipumuksista skenen sisällä, jotka vahvistettiin heidän silmissään laulujen sanoituksilla, kuten "Das Ich" -yhtyeen "God's Death". Yleensä löytyi nopeasti muutama sensaatiohakuinen nuori gootti, jotka lähtivät mukaan lavastettuun peliin ja ilmaisivat kameran edessä mielellään "järkyttäviä" näkemyksiä. Loppujen lopuksi kaikki teoriat mustan skenen ja satanismin välisestä yhteydestä olivat kuitenkin täysin perusteettomia, eikä niitä voitu todistaa tai vahvistaa. Varmaa kuitenkin on, että kohtauksen jäsenet - osana yleistä kiinnostusta maailman pimeää puolta kohtaan - käsittelevät myös Saatanallista Raamattua ja satanismia ja tietävät niistä. Tämä tapahtuu kuitenkin uteliaisuudesta eikä vakaumuksesta. Toisin kuin valtavirrassa, satanismi ei ole tabu. Mutta sitä ei myöskään juhlita tai suosita. Paikan päällä ei myöskään ole satanistisia rituaaleja tai hautausmailla järjestettäviä tapahtumia, joihin voisi osallistua.
