Käytämme verkkosivustollamme evästeitä ja muuta teknologiaa, joita kutsutaan yhteisesti nimellä "evästeet". Näiden avulla voimme kerätä tietoja käyttäjistä sekä heidän käyttäytymisestään ja laitteistaan. Jotkut evästeet asetamme itse, kun taas toiset tulevat kumppaneiltamme. Me ja kumppanimme käytämme evästeitä varmistaaksemme verkkosivustomme luotettavuuden ja turvallisuuden, parantaaksemme ja personoidaksemme ostokokemuksesi, tehdäksemme analyysejä sekä markkinointitarkoituksiin (esim. personoidut mainokset) verkkosivustollamme, sosiaalisessa mediassa ja kolmansien osapuolten verkkosivustoilla. Jos tietoja siirretään Yhdysvaltoihin, ne jaetaan vain sellaisten kumppaneiden kanssa, jotka toimivat voimassa olevan EU-lainsäädännön mukaisesti ja jotka on asianmukaisesti varmennettuja. Klikkaamalla “Hyväksy” annat hyväksyntäsi meidän ja kumppaneidemme evästeiden käyttämiseen. Vaihtoehtoisesti voit kieltäytyä antamasta suostumusta klikkaamalla "Kieltäydy kaikista" - tässä tapauksessa käytämme vain välttämättömiä evästeitä. Sinulla on oikeus peruuttaa tai muuttaa suostumuksesi milloin tahansa osoitteessa Evästeasetukset. Lisätietoja tietosuojastamme löydät osoitteesta Tietosuojakäytäntö.
Selaimesi ei tällä hetkellä hyväksy evästeiden käyttöä.
Laita evästeet päälle tai tarkasta estääkö jokin toinen ohjelma evästeiden käytön.
- Edellinen sivu
- 1
- 2
- 3
Harvoin on rockhistoriassa muutos kiteytynyt yhtä voimallisesti yhteen yhtyeeseen kuin Nirvanan kohdalla. Yhdysvaltain Washingtonin osavaltion Seattlessa grungeksi kutsuttu, hardcore-punkista, metallista ja indierockista siinnyt, vieraantuneiden ja nukkavierujen nuorten miesten umpinihilistinen ja angstissa kieriskelevä rocksuuntaus oli kuplinut undergroundissa jo puolenkymmentä vuotta samaan aikaan, kun MusicTV:n videoissa vielä patsastelivat Hollywoodin Sunset Stripin hedonistiset glamrock-tyttöpojat hiuslakkoineen, mallityttöystävineen ja purkkapopkertosäkeineen.
Nevermind & Smells Like Teen Spirit
Ydinpommikaan ei olisi muovannut raskaan rockin maisemaa yhtä nopeasti ja rajusti kuin Nirvanan Nevermind-kakkosalbumin ensisingle, kolmen soinnun säröinen sirpalepommi Smells Like Teen Spirit. Metsäisen luoteis-Yhdysvaltojen siimatukkaisista kitaranörteistä tuli ahdistuneen X-sukupolven rocktähtiä, kun Nirvanan vanavedessä Pearl Jamin, Soundgardenin, Mudhoneyn ja Alice In Chainsin angsti söi stadionrokkareilta hengitysilmankin.
Led Zeppelin -suuruus Robert Plant totesi Teen Spiritin aiheuttamasta muutoksesta ‟Amerikankin saaneen lopulta oman punkrockinsa." Yhtäkkiä jokainen levy-yhtiö halusi oman Nirvanansa ja vanhoille staroille jaeltiin potkuja enemmän kuin keskiverto karateottelussa.
Nirvanan tarina alkoi jo 1987 kahden ääriraskasta Melvinsiä diggailleen koulukaverin, kroaattimaahanmuuttajien pojan Krist Novoselicin (basso) ja asenneongelmaisen mutta taiteellisen avioerolapsi Kurt Cobainin (kitara, laulu) yhteistyöstä.
Fecal Matter -nimellä aloittanut yhtye päätyi ensimmäiseen levytyskokoonpanoonsa rumpalinaan Chad Channing vuonna 1988. Channingin kanssa trio levytti esikoisalbuminsa Bleachin, jonka julkaisi kesäkuussa 1989 seattlelaislevy-yhtiö Sub Pop, jonka tekosia on suurin osa varhaisen grungen kulmakivistä. Alkujaan albumi jäi 40000 kappaleen myynteineen amerikkalaisen rockin aikakirjoissa pelkäksi alaviitteeksi eikä päässyt myyntilistoille.
Nirvana & Dave Grohl
Huhtikuussa 1990, Nirvanan puurtaessa kakkoslevynsä äänityksissä, muu yhtye ja tuottaja Butch Vig olivat tyytymättömiä Channingin rumpujensoittoon. Tämä puolestaan tahtoi lisää sananvaltaa levyn säveltämisessä. Riitahan siitä repesi. Channing laitettiin ‟luiskaan" ja tilalle tuli hardcore-bändi Screamin hyperenerginen sähköjänis, Dave Grohl.
Nirvana jätti pienen Sub Popin ja siirtyi musiikkimoguli David Geffenin vastikään perustaman DGC Recordsin suojiin, saaden siinä samalla tuekseen Warner Musicin maailmanlaajuisen jakeluverkoston. DGC julkaisi Nevermindin syyskuussa 1991 toiveissaan myydä levyä noin neljännesmiljoona kopiota, sillä bändin ostaminen Sub Popilta oli ollut varsin hintavaa.
Teen Spiritin videon päästyä MTV:n voimasoittoon Nevermind myi viikossa 400000 kappaletta, marraskuuhun mennessä platinaa ja tammikuussa 1992 se käveli listaykköseksi yli Michael Jacksonin Dangerousin. Euroopan-kiertueella bändi sai huomata keikkojen olevan vaarallisen täyteen myytyjä ja huomasi, ettei sen sinkkua ja videota päässyt minnekään pakoon. Se soi koko ajan - kaikkialla.
Sub Pop julkaisi Bleachin uudestaan Nevermindin menestyksen jälkeen vuonna 1992. Se myi Yhdysvalloissa 1,9 miljoonaa kappaletta, Britanniassa platinaa ja Kanadassakin kultalevyn verran.
Väsymystä & riitoja
Äkkimenestys ei kuitenkaan tullut ilmaiseksi. Trio väsähti ja kuten niin usein rahan tullessa kuvioihin, alkoi riidellä rojaltien ja muiden tulojen jakamisesta. Vaikka bändi kävi rahariitojen ja Cobainin alati pahenevan päihdeongelman vuoksi lähellä hajoamista, DGC toivoi bändiltä uutta levyä jo jouluksi 1992.
Kun sitä ei syntynyt, DGC julkaisi yhdessä Sub Popin kanssa demoja, b-puolia, radioesiintymisiä ja muuten vain julkaisematonta tauhkaa sisältävän Incesticide-kokoelman. Se myi, käytännössä ilman markkinointia, itsensä BillBoard-listan sijalle 39.
Nirvanan kolmas ‟oikea" albumi, In Utero, syntyi tuottaja Steve Albinin ohjauksessa halvalla, 25000 dollarin hintaan. Raakasoundinen ja silottelematon albumi julkaistiin syyskuussa 1993 suoraan BillBoardin keulapaikalle, ja Time-lehti arvioi: ‟Nirvana ei suostu osaksi valtavirtaa. Ehkä valtavirran pitäisi sen sijaan ryhtyä osaksi Nirvanaa."
Alkuvuoden 1994 Euroopan-kiertueella, Roomassa Cobainin siippa Courney Love löysi miehensä yliannostuksen ottaneena ja tajuttomana hotellihuoneesta. Kiertue keskeytettiin ja laulaja toimitettiin vieroitushoitoon. Alle viikon siellä vietettyään Cobain karkasi ja lensi takaisin Seattleen. Viikkoa myöhemmin - 5. huhtikuuta 1994 - maailmalle levisivät uutiset hänen kuolemastaan. Cobain oli 27-vuotias. Grungen laajempi kansansuosio kuoli samasta luodista kuin Cobainkin.
2010-luvulla grungen perintö soi amerikkalaisessa valtavirtarockissa helpommin nieltävään muotoon siloteltuna muun muassa sellaisten yhtyeiden kuin Shinedown, Seether ja Nickelback tuotannossa.
Nirvanan hajoamisen jälkeen siltä on julkaistu live-albumit MTV Unplugged in New York (1994), From the Muddy Banks of the Wishkah (1996) ja Live at Reading (2009) sekä kokoelmat ja boksit Singles (1995), Nirvana (2002), Sliver: The Best of the Box (2005), Icon (2010) ja Nevermind: The Singles (2011).
Vaikka Cobainin kuolemasta on jo aikaa, on bändin suosio edelleen huikeaa. Tämä vuoksi velvollisuutemme on rock-kauppana tarjota kattava valikoima Nirvana-tuotteita: paitoja, levyjä, asusteita ja paljon muuta. Tilaa Nirvana-paidat ja muut fanituotteet netistä!
Bändituotteiden kaupastamme löytyy paljon muitakin bändejä. Tutustu esimerkiksi Foo Fighters, Alice in Chains, Red Hot Chili Peppers tai Pearl Jam kauppoihimme.
Etkö ole vielä löytänyt kaikkia faniartikkeleita tai jotain asuusi sopivaa? Sitten löydät varmasti jotain täältä:
.png?sw=400)