Klikkaamalla "Hyväksy" annat meille hyväksynnän käyttää evästeitä verkkosivustollamme, sosiaalisessa mediassa ja kumppanisivustoilla verkkokauppamme parantamiseksi ja personoimiseksi sekä analytiikka- ja markkinointitarkoituksiin. Vaihtoehtoisesti voit valita kieltäytyä, jolloin käytämme vain välttämättömiä evästeitä. Klikkaamalla kohtaa Määritä asetukset voit muokata evästeasetuksiasi. Voit muuttaa evästeasetuksia ja peruuttaa luvan milloin tahansa klikkammalla Evästekäytännöt. Lisätietoja löydät kohdasta Tietosuojakäytännöt.
Tämän työkalun avulla voit valita ja deaktivoida tällä sivulla käytettäviä seuranta- ja analytiikkatoimintoja.
Selaimesi ei tällä hetkellä hyväksy evästeiden käyttöä.
Laita evästeet päälle tai tarkasta estääkö jokin toinen ohjelma evästeiden käytön.
Kategoriat
-
Slayer
Pahoittelut, mutta hakuasi vastaavia tuloksia ei löytynyt
Slayerin perustivat vuonna 1982 Huntington Parkissa, Kaliforniassa kitaristit Kerry King ja Jeff Hanneman, värvättyään basisti-laulusolisti Tom Arayan ja rumpali Dave Lombardon. Yhtye aloitti soittaen lainakappaleita Judas Priestiltä ja Iron Maidenilta, mutta havaitsi nopeasti pystyvänsä kiinnittämään huomiota ja keräämään fanikuntaa saatanallisen mielikuvaston avulla.
Slayerin, kuten Metallican, Voïvodin ja monet muut aikalaiset ”löysi” Metal Blade Recordsilleen Metal Massacre -kokoelmia koostanut Brian Slagel. Samaiselle yhtiölle syntyi myös Slayerin esikoisalbumi, Show No Mercy. Vaikka yhtyeen varhainen ulosanti oli karikatyyristä, Slayerin piiskaava nopeus ja soittotaito eivät jääneet huomiotta.
Vuonna 1984 julkaistiin kaksi EP-levyä, Haunting the Chapel ja Live Undead, mutta vuonna 1985 ilmestyneellä Hell Awaitsilla Slayerille ominaiset, pakkomielteiset lyriikat saavuttivat kuuluisan muotonsa. Lähes konseptimainen albumi kadotuksesta ja tuskasta löi läpi metallikansaan ja keräsi yhtyeelle kiivaan kannattajajoukon.
Slayerista tuli eräs kaikkien aikojen rajuimmista, vaikuttavimmista ja äärimmäisimmistä thrash-yhtyeistä. Graafiset sanoitukset käsittelevät kaikkea kuolemasta ja ihmisten silpomisesta sotaan ja helvetin kauhuihin. Sokaisevan nopeat tempot, sekasortoiset soitetaan-mitä-sattuu-tulemaan -kitarasoolot ja raastavat rillimyllyt maalaavat hyytävän äänitapetin pakkomielteisille kuvauksille ihmismielen pimeimmistä puolista.
Slayerin musiikki on kestänyt aikaa paremmin kuin monien aikalaisbändien ehkä juuri siksi, että ihmisen kyky pahuuteen ei ole koskaan osoittanut hiipumisen merkkejä.
Hip hop -yhtiö Def Jam Recordingsin partasuinen perustaja, tuottajavelho Rick Rubin, ihastui Slayeriin ja kiinnitti nämä yhtiölleen. Kuivien soundien erikoismies tuotti ensimmäisen selkeästi soivan Slayer-levyn ja genren ehkä kirkkain helmi, Reign In Blood, oli syntynyt. Levyn raadollisen sanoitussisällön vuoksi iso CBS-yhtiö kieltäytyi sen jakelusta, mikä tietysti poiki yhtyeelle vain lisää pahamaineisuutta. Levyn jakeli, onnekseen, Geffen Records.
Puolituntinen raivoisaa mutta murhaavan tiukkaa speedmetallia hardcore-tempoon soitettuna ja lähes yhtä ytimekkäine kappalepituuksineen, yhdistettynä erittäin ilkeisiin sanoituksiin, oli klassikkolevy jo syntyessään.
Antikristillisine ja sotahistoriallisine sanoituksineen Slayer on nostattanut vesilasissa yhden jos toisen myrskyn, herkkähipiäisten huhutessa 1980-luvun Satanic Panicin aikaan saatananpalvonnasta ja sittemmin, kaiken politisoiduttua ja polarisoiduttua, tietenkin natsisympatioista.
Väitteet ovat koomisia, sillä natsimylläkän aloittanut Jeff Hannemanin säveltämä ja sanoittama ”Angel Of Death” on, jos jotakin, historian oppitunti, ja niitä ’saatananpalvontalyriikoitakin’ Slayerissa huutaa harras kristitty, Tom Araya. Slayer on kuitenkin aina kääntänyt itseensä kohdistetut syytökset edukseen, osaksi mystistä, ilkeää auraansa.
Vuosien kuluessa Slayer on julkaissut useita laatualbumeja, ja vähintään yhden koko thrashmetalligenreä määrittäneen kiistattoman klassikon, joidenkin mielestä kaikkien aikojen parhaan thrash-albumin, Reign In Bloodin (1986). Vaikka yhtye aloitti vahvasti meikattuna ja omallekin ajalleen silmiinpistävän rajuine lavarekvisiittoineen, historia on tylsyttänyt pilkkakirveet, sillä Slayerin vaikutuksen kuulee myös varhaisimman death metal -aallon soinnissa.
Slayer selvisi myös raskaan musiikin äkillisen murroksen (Nirvanan) tapahduttua aikalaisistaan kaikista vähimmin musiikillisin kompromissein. Slayerin anteeksiantamaton intensiivisyys ja sanoituksellinen ilkeys eivät tylsyneet nuhruisten, itsevihaa märisevien narisijoiden aikakaudella pätkääkään.
Kiivaimmat fanit ehkä pettyivät seuraavaan levyyn, South Of Heaveniin, mutta sillä Slayer onnistui pakenemaan tyylillisestä pakkopaidastaan ja yksioikoisesta maineestaan maailman nopeimpana ja äärimmäisimpänä yhtyeenä. Sen jälkeen Lombardo korvattiin hetkeksi Whiplash-pannuttaja Tony Scaglionella, mutta palasi pian ruotuun. Vuonna 1990 julkaistu, raivoa pärskyvä mutta soundeiltaan aikaisempaa kaupallisempi Seasons in the Abyss oli taas enemmän niin fanien kuin kriitikoidenkin mieleen.
Sen War Ensemblestä ja nimikappaleesta tuli MTV:n metallishow Headbanger’s Ballin vakisuosikkeja ja ne lujittivat yhtyeen asemaa thrashmetallin keulilla Metallican kyljessä. Tuplalivealbumi Decade of Aggressionin jälkeen rumpali Lombardo jätti yhtyeen uudestaan.
Lombardon otettua ritolat Slayer hiljentyi muutamaksi vuodeksi. Ainoana uutena julkaisuna kuultiin 1990 Ice-T:n kanssa yhdessä punkbändi The Exploitedin kappaleista Judgment Night -elokuvan soundtrackille veistetty potpuri.
Forbidden-yhtyeensä jättänyt rumpali Paul Bostaph liittyi Slayeriin vuoden 1994 Divine Intervention -levylle. Se keräsi kriitikoilta kiitosta ympäri planeetan ja oli kaupallisestikin huima menestys, kavuten Billboard-listalla sijalle 8.
Rumpalien tuolileikki jatkui: Bostaph lähti keskittyäkseen sivuprojekti Truth About Seafoodiin ja seuraavaksi rumpupallille istahti ex-Testament-paukuttaja Jon Dette. Tämän rytmittämänä syntyi punk- ja hardcore-lainoja sisältävä Undisputed Attitude. Vuoden 1998 Diabolus in Musican äänityksiin mennessä Bostaph olikin taas jo palannut yhtyeeseen.
Slayer palasi Def Jam -yhtiön suojiin vuoden 2001 God Hates Us Allille, joka tietysti joutui WTC-iskujen vuoksi sensuurin hampaisiin. Vuonna 2002 Lombardo palasi rumpujakkaralle.
2004 ilmestyi neljän levyn kokoelma, Soundtrack to the Apocalypse ja uutta musiikkia kuultiin taas Christ Illusionilla (2006). Tiukan parivuotisen rundirupeaman perään ilmestyi World Painted Blood (2009). 2010 Slayer esiintyi megakeikalla Thrash Metalin Big 4:n muiden yhtyeiden, Metallican, Megadethin ja Anthraxin kanssa Bulgarian Sofiassa.
Toukokuun 2. päivä 2013 Hanneman kuoli 49-vuotiaana maksakirroosiin. King ja Araya eivät sallineet aseveljensä kuoleman pysäyttää Slayerin sotakonetta, ja kirjoittivat uuden albumin. Lombardolle annettiin monoa jo kolmannen kerran ja taas rumpujakkaralle palasi Bostaph. Toisena kitaristina jatkoi jo Hannemanin 2011 sairastuttua häntä tuurannut Exoduksen Gary Holt. Repentless-albumi valmistui 2015 ja ilmestyi – totta kai – syyskuun 11. päivä.
Tammikuussa 2018 Slayer ilmoitti lopettavansa. Se esiintyi jäähyväiskiertueellaan Yhdysvalloissa ja Kanadassa touko-kesäkuussa 2018. Tilaa Slayer-paidat ja muut Slayer-tuotteet EMP:n verkkokaupasta! Bändituotteiden kaupastamme löytyy paljon muitakin bändejä.