Amon Amarth - uuden ajan viinkingit

(haastattelu on julkaistu myös EMP-syyskuvastossa 2013) Amon Amarthin parikymmentä vuotta kestänyt matka on ollut pitkä ja kivinen. Ahkerat ruotsalaismuusikot ovat kuitenkin saaneet nyt palkintonsa.

Tukholmalaisen metalliyhtye Amon Amarthin viisikko (Johan Hegg - laulu, Olavi Mikkonen - kitara, Ted Lundström - basso, Johan Söderberg - kitara ja Fredrik Andersson - rummut) purkautuu vähintäänkin hämmentyneen näköisenä heitä kuljettaneen auton sisuksista. Eletään aurinkoista juhannusta 2013 ja muusikot ovat juuri saapuneet Kauhajoen kupeeseen Nummijärvelle.

- Ajelimme monenlaisia pikkuteitä tuntikausia ja jossakin vaiheessa olimme jo aivan varmoja, että kuljettajamme on eksynyt pahemman kerran. Ja sitten yhtäkkiä jostakin puskasta pamahti eteen hevidiggarin näköinen kaveri. Kohta näimme toisen ja kolmannen. Pian ihmisiä näkyi tien molemmin puolin ja kohta me olimmekin jo Nummirockin hienoissa maisemissa. Mahtavaa päästä soittamaan täällä, sillä Nummirockissahan ovat esiintyneet melkein kaikki kovat nimet, Johan Hegg kertoo hymyillen.

Amon Amarth on kolunnut viikinkiretkillään lukemattomia maailmankolkkia. Suomalaisittain tuntuu erityisen hienolta, että moni ovi on auennut Children Of Bodomin myötävaikutuksella.

- Kiersimme Children Of Bodomin kanssa Yhdysvalloissa jo vuosia siten ja se rundi toimi ehdottomana käyntikorttinamme Pohjois-Amerikan markkinoille. Olemme tehneet Bodomin kanssa hienoja rundeja myös Englannissa, emmekä tule koskaan unohtamaan näitä hienoja juttuja, Hegg kiittelee.

Tänä päivänä Amon Amarth voi rundata aivan niin paljon kuin bändi vain itse haluaa, sillä ruotsalaisyhtye on kasvanut varsinkin Keski-Euroopassa todella isoksi nimeksi muutamien viime vuosien aikana. Matka on kuitenkin ollut pitkä eikä orkesteri ole saanut mitään ilmaiseksi.

- Muistan edelleen ensimmäisen keikkamme. Olin aivan mielettömän hermostunut, enkä oikeastaan uskaltanut katsoa yleisöön koko esiintymisen aikana. Jos en huutanut kurkku suorana niin sitten heilutin tukkaani niin raivokkaasti kuin ikinä kykenin. Tilannetta pahensi se, että olimme joitakin aikoja aikaisemmin saaneet kenkää treenikämpältämme maapähkinävarkauden vuoksi, emmekä pystyneet harjoittelemaan ennen esiintymistä. Yritimme tietenkin kiistää tämän rikoksen, mutta soittotilamme lattialta löytyneet pähkinät todistivat ikävällä tavalla meitä vastaan, laulaja nauraa. - Mehän aloitimme jo 90-luvun alkupuolella, mutta julkaisimme "Once Sent From Golden Hall" -debyyttilevymme vasta vuonna 1998. Suosiomme lähti toki kasvuun ensimmäisen albumimme myötä, mutta asiat alkoivat luistamaan paremmin oikeastaan vasta kymmenen vuotta myöhemmin "Twilight Of The Thunder God" -pitkäsoiton myötä.

Children Of Bodomin Roope Latvalan ja Apocalyptican Perttu Kivilaakson tähdittämän läpimurtolevyn jälkeen Amon Amarthille ei ole löytynyt pysäyttäjää.

- Näin muutamaa vuotta myöhemminkin voin sanoa täydellä sydämellä, että Roope ja Perttu tekivät aivan loistavaa työtä "Twilight Of The Thunder Godin" nauhoituksissa. Mutta niinhän suomalaisilla ammattimiehillä on tapana, laulaja nyökkää. - Mutta tosiaan, onhan tässä viime vuosien meiningissä ollut välillä ihmettelemistä. Ensin me jouduimme tahkoamaan pitkään ilman mainittavampaa huomiota ja sitten yhtäkkiä kaikki ovet tuntuivat aukeavan sepposen selälleen. Onneksi me olemme jo sen verran vanhempia ja kokeneempia kavereita, ettei suosio enää onnistu sekoittamaan meidän päitämme - ainakaan kovin pahasti. Nuorempana tilanne olisi voinut olla toisenlainen, Hegg hymähtää.

Amon Amarthin viimeisin albumi kantaa jykevää otsikkoa "Deceiver Of The Gods". Musiikillisesti levy tekee jonkinlaisen pesäeron "Twilight Of The Thunder Godiin" ja sen seuraajaan "Surtur Risingiin" (2011).

- "Surtur Risingille" päätyi Amon Amarthin historian rankimpia vetoja ja esimerkiksi "A Beast Am I" on eräs nopeimmista biiseistämme ikinä... Nämä ovat kuitenkin sattumia, sillä emme yleensä suunnittele kappaleita tai levyjä kamalan tarkasti etukäteen. Tietynlaisen spontaaniuden säilyttäminen on erittäin tärkeää. Sen sijaan soundimaailmaan me kiinnitämme joskus liikaakin huomiota. Jälkikäteen ajateltuna esimerkiksi "Twilight Of The Thunder God" kuulostaa vähän liikaa perinteiseltä heavymetalilta ottaen huomioon, että Amon Amarth on kuitenkin ensisijaisesti deathmetal-vaikutteinen yhtye. "Surtur Risingin" myötä palasimmekin kohti rankempaa ilmaisutapaa, Hegg huomauttaa. - "Deceiver Of The Gods" taas tarjoaa jotakin muuta. Levyn soundi on vähän ilmavampi ja biiseistä löytyy muun muassa Iron Maiden -vaikutteita sekä kumarruksia omille thrashmetal-suosikeillemme. Jonkun täysin satunnaisen kuulijan mielestä Amon Amarth voi hyvinkin kuulostaa yhden idean bändiltä, mutta meille itsellemme kolme viimeisintä albumijulkaisuamme näyttäytyvät kovinkin erilaisina. Toki myös se oma mielenkiinto pysyy kiitettävän korkealla, kun mukaan eksyy jatkuvasti uusia ideoita.

Amon Amarth työsti "Deceiver Of The Godsin" kuuluisan brittituottajan Andy Sneapin suojeluksessa ja bändi vietti viikkokausia Sneapin studiossa Iso-Britannian maaseudulla Leicestershiressä. Onkohan se siis pelkkää sattumaa, että levylle päätyi niinkin paljon vaikutteita juuri englantilaisyhtyeiltä? Esimerkiksi Paradise Lost -kaikujen kuuleminen ei ole pelkkää omaa mielikuvituksen tuotetta.

- Jaa-a, hyvä kysymys! Juuri mainitsemani Iron Maiden -vaikutteet tarttuvat varmasti tällaista musiikkia tuntevan korvaan, mutta kyllähän "Deceiver Of The Godsilta" kuuluvat kaikki muutkin vanhat suosikkimme. Tuntuu oikein mukavalta kumartaa omalla levyllä rakkaille idoleille, Hegg hymähtää.

Johan Hegg tunnetaan eräänä sukupolvensa jylhä-äänisimmistä solisteista. Kun tämä parrakas ja muutenkin jyhkeällä olomuodolla siunattu viikinki jyrähtää niin ukkonenkin tahtoo jäädä kakkoseksi.

- Olen kiinnittänyt runsaasti huomiota laulusuorituksiini viime vuosina. Esimerkiksi erilaisten rytmityksien miettimisen kanssa on vierähtänyt tunti jos toinenkin. Olen myös yrittänyt etsiä aivan uusia esittämisen tapoja ja jättää ne tyypillisimmät maneerit mahdollisimman vähälle. Lisäksi olen vieraillut lauluopettajan luona ja tätäkin kautta äänestä on löytynyt uusia sävyjä, laulaja vakuuttaa.

Mitkä kollegat ovat mielestäsi maailman parhaita deathmetal-tulkitsijoita?

- Esimerkiksi Deiciden Glenn Benton on melkoisen tiukka äännähtelijä! Entombedin L-G Petrovia ei voi millään ohittaa tällaisella listalla eikä toinenkaan maanmieheni, Hypocrisyn Peter Tägtgren, ole yhtään hassumpi tapaus.

Ja kun kiertämisellä kerran aloitettiin niin päätetäänpä tämä tarina samoissa tunnelmissa. Lähikuukaudet tien päällä viettävä Amon Amarth nimittäin saapuu syksyisen Euroopan-kiertueensa päätteeksi Helsingin Kaapelitehtaalle. Rundikaverina matkustaa paluun albumirintamalle tehnyt englantilaislegenda Carcass - niin, kuinka ollakaan, taas päästiin Britanniaan...

- Ihan oikeasti: tuskin maltan odottaa tätä kiertuetta! Rakastan Carcassia ja meille buukatut keikkahallit vetävät esimerkiksi Saksassa monia tuhansia ihmisiä. Ja sitten kiertueen päätteeksi saavumme lautalla Tukholmasta Suomeen ja saamme päättää rundin tunnetusti hullujen suomalaisfanien edessä. Edessä on aivan loistavia aikoja, Hegg puuskahtaa. - Eikä tulevaisuus näytä muutenkaan yhtään hullummalta, sillä jatkamme tiivistä kiertämistä ensi vuonna. Toivon mukaan pääsemme soittamaan myös monille suomalaisfestivaaleille kesällä 2014! Mikäli kirjoitus oli mielestäsi kiinnostava, jaathan sen eteenpäin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta? Jos sinulla on jotain aiheeseen liittyvää mielessäsi, kirjoita kommentti, niin saamme aiheen ympärille aikaan keskustelua. Tätä kirjoitusta saa vapaasti lainata ja siihen linkittää, kunhan vain muistat mainita lähteen.