Anthrax For all kings

Vuodet vierivät yhä kovemmalla tahdilla, mutta Anthrax tuntuu uuden "For all kings" -albumin myötä vain tiivistävän otettaan modernin thrashmetalin valtikasta.

Lukemattomissa liemissä keitetty Anthraxin kitaristi Scott Ian muistelee takavuosia vähän ihmeissään. Helsinkiläisen hotellin kokoushuoneessa istuskeleva, yltä päältä tatuoitu muusikko on ottanut puheeksi Anthraxin alkuajat, siis kaukaisen 80-luvun ensimmäiset vuodet.

- Kun julkaisimme ensimmäisen levymme Fistful Of Metalin vuonna 1984, bändi oli ollut kasassa vähän yli kaksi vuotta. Muistan hyvin, millaiselta ikuisuudelta tuo aika orkesterin perustamisen ja debyyttialbumin välillä tuntui! Pari vuotta - eihän se ole oikeasti yhtään mitään, nauraa Ian. - Kärsimättömyys johtui esimerkiksi siitä, että ystäväyhtyeemme Metallica oli jo saanut pihalle oman Kill 'Em All -ensilevytyksensä ja myös Slayerin Show No Mercy oli julkaistu. Kun kaverit laittoivat pihalle tuollaisia metalliklassikoita, niin tulihan siinä itsellekin vähän kiire... Ja taas toisaalta: esimerkiksi Megadeth, Exodus, Testament ja monet muut kollegat ehtivät levytyskantaan reilusti Anthraxia myöhemmin.

Viime vuoden lopulla kolmekymppisiä juhlinut Anthraxin kakkosalbumi Spreading The Disease ja ensi vuonna kolmenkymmenen vuoden rajapyykin saavuttava Among The Living ovat pesunkestäviä raskaan musiikin merkkiteoksia.

- Fistful Of Metalin jälkeen saimme laulajaksemme Joey Belladonnan ja ja bändi nousi aivan uudelle tasolle. Spreading The Disease sisältää muutamia klassisia Anthrax-kappaleita, mutta vasta Among The Livingillä luovuutemme saavutti varhaisen huippunsa. Olemme esittäneet Among The Livingin livenä kokonaisuudessaan useita kertoja viime vuosinakin, eikä sieltä löydy edelleenkään heikkoja lenkkejä, painottaa Ian.

Among The Livingin jälkeen ilmestynyt State Of Euphoria ei enää onnistunut niin hyvin. Odotukset olivat pilvissä, mutta levy oli jonkinasteinen mahalasku.

- Teimme albumin aivan liian hätäisesti. Olimme lähdössä kiertueelle Iron Maidenin kanssa ja meidän piti viimeistellä levy ennen rundin alkamista. Tämä harmittaa jälkikäteen, sillä State Of Euphoriasta olisi tullut paljon parempi, mikäli meillä olisi ollut enemmän aikaa käytössämme, Ian puistelee päätään. 80-luvun loppupuolelta alkoi Anthraxin vähemmän arvostettu kausi, joka päättyi monen mielestä vasta vuonna 2011. Tuolloin ilmestyi amerikkalaisyhtyeen kymmenes studioalbumi Worship Music, joka nosti ryhmän taas kuumaksi metallinimeksi. - Edellinen pitkäsoittomme We’ve Come For You All oli ilmestynyt vuonna 2003, joten meillä oli aikamoiset paineet niskassamme. Olimme eräänlaisessa "nyt tai ei koskaan" -tilanteessa. Teimmekin Worship Musicia todella monen vuoden ajan, sillä tiesimme, ettei meillä ole nyt varaa epäonnistua, kertoo Scott. - Vasta kun Joey Belladonna palasi kokoonpanoon, hommat alkoivat rullata toivotusti. Nyt, muutamia vuosia myöhemmin, Worship Music tuntuu edelleen todella hyvältä pitkäsoitolta. Onneksi myös Anthrax-fanit ja jopa kriitikot tuntuvat olevan samaa mieltä!

Suurin osa Anthrax-diggareista ei tainnut uskalta odottaa Worship Musicilta sen kummempia mainetekoja, mutta nyt tilanne on täysin erilainen. Anthraxin yhdestoista levytys For All Kings ilmestyy helmikuun lopussa ja odotukset ovat erittäin korkealla.

- Uskallan luvata, ettei For All Kings tuota pettymystä, mikäli Worship Music maistui. Olen äärimmäisen tyytyväinen uuteen levyymme ja minun korviini albumi soundaa eräänlaiselta Worship Musicin parannetulta versiolta, kitaristi kuvailee. - Mainitsin jo alussa, miten kärsimättömiä olimme uramme alkuaikoina... Nyt meillä ei ole enää mitään kiirettä mihinkään ja olemmekin julkaisseet koko 2000-luvulla vain kolme pitkäsoittoa. Silti Anthraxin sisäinen tunnelma on parempi kuin koskaan aikaisemmin. Olemme ehdottomasti vähän vanhempia, mutta ehkä myös vähän viisaampia?