Sitruunakuosinen kellomekko ja Suomen kesä

Minulla on tänä kesänä ennätyspaljon kaikenlaisia ihania kesäjuhlia ylioppilasjuhlista kattoterassibileisiin ja latotansseihin. Olen varautunut juhliin tietenkin jo etukäteen - kevään kiireet jaksoin tsempata, kun kuvittelin itseni juhlimaan auringossa hymyillen, hiukset loivilla kiharoilla ja täydellisen kesämekkoni helmat hulmuten. En tajua, miten unohdin, että asun Suomessa, jossa varmin keino varmistaa sadesää on pitää ulkoilmajuhlat!

Sadesäällä itsepäinen hymy päällä

Kun kesälomani vihdoin alkoi ja tajusin oman ajatusvirheeni, en lannistunut. Onneksi ihana Vesala on tehnyt meille kaikille suomalaisille optimisteille oman tunnusbiisin. Kun lauleskelee mielessään, että "tää on nyt Costa Rica", niin ihan yllättäen se tunnelma tosiaan paraneekin!

Ja niinpä, vaikken voi pyytää niitä sadepilviä poistumaan, voin yrittää ottaa ne huumorilla. Täydelliset laineeni latistuvat viidessä sekunnissa, mekko liimautuu ihoon kiinni ja ripsari ehkä vähän valuu, mutta tunnelmaani nämä tekijät eivät vielä pääse droppaamaan, jos en itse suostu siihen. Pääasia on, että juhlissa on skumppaa ja hyvä fiilis (ja tietenkin, että näytän märkänäkin ihan superhyvältä). Ja ehkä että välillä pääsee vähän lämmittelemään jonnekin patterin viereen. Ja jos aurinko on poissa, niin ainakin minulla on tämä kirpeän värinen, auringolta väriä varastava sitruunakuosinen mekko.

Sitruunakuosinen mekko on H&R Londonin Lemon Print Swing Dress. Kellomekkojen rakastamiseni ei varmastikaan tule kellekään yllätyksenä, mutta keltaisesta olen innostunut vasta viime aikoina oikein kunnolla. Lisäksi mekon sitruunakuosi on minusta hauska, sillä jotenkin perinteisten kukkien vaihtaminen hedelmiin on minusta jotenkin humoristinen juttu. Minulla on aiemmin ollut sitruunakuosinen kynähame, ja siksi ehkä kellohelmainen versio kutitteli mielessäni niin paljon, että mekko oli pakko tilata.

Ainoa ongelmani on ehkä se, että värin yhdistäminen muihin väreihin on hieman harkintaa vaativa juttu. Mietin pitkään sitäkin, minkä värin pukisin tämän mekon kanssa. Toisaalta kuosissa on jo valmiina vihreää ja valkoista ja oma tukkani on viher-sininen. Musta sopii tietysti kaikkeen, mutta jotenkin mekossa oli niin paljon valkoista, että musta hartiahuivi tai neule olisi ehkä vähän liian synkkä. Läpinäkyvä musta mesh-huivi näytti ihan hyvältä, mutta jotenkin nyt ulkojuhliin halusin vähän keveämmän fiiliksen ja valitsin tämän vaaleanpunaisen huivin. Mitäs tykkäätte, hitti vai huti?

Kengiksi valkkasin ihan luottokorkkarini, TUK:n nilkkaremmilliset kengät. Ne on aikanaan EMP:ltä tilattu, mutta nyt jo loppuunmyydyt. Jos näitä jossain näette, kannattaa ostaa jemmaan, sillä nämä ovat ihan parhaat kengät kävellä. Lisäksi nämä ovat kestäneet minulla jo monta vuotta, sopivat kaiken kanssa ja ovat sitä paitsi supersöpöt.

Ärsyttävintä sateessa on ehkä se täydellisten mielikuvien rikkoutuminen. Olen yrittänyt nyt sitten tehdä mielikuvaharjoitteluja kaikista kesän juhlista niin, että kuvittelen itseni hymyilemään sateeseen päätä myötä menevässä tukassa. Kun odotukset ovat matalalla, pettyminen on mahdotonta! Tai ainakin vähän vaikeampaa.