Aikuinen mies katsoo lastenohjelmia - Prinsessa ja sammakko

Aikuinen mies katsoo lastenohjelmia on osio, jossa Teemu Michael (= aikuinen mies) katsoo aiemmin väliin jääneitä Disney klassikoita (ja vähemmän klassikoita) ja kuuntelee sydäntään.   Prinsessa ja sammakko on 2009 ilmestynyt Disneyn prinsessaelokuva, joka muistetaan lähinnä afroamerikkalaisesta prinsessastaan. 1920-luvun New Orleansiin sijoittuvassa elokuvassa pää kolmantena jalkana töitä tekevä Tiana pyytää Pohjantähden alla ujoa toivettaan toteutuvaksi. Hänen isänsä kuolee, mutta lopulta Tianan toive omasta ravintolasta toteutuu. Jäätiinkö tässä voitolle?

Prinsessa ja sammakko , jotka lauloivat

Ensinnäkin, olen pelannut siskontytön kanssa runsaasti ”prinsessapeliä”, ja luulin että se on Tiara eikä Tiana. Se on nyt korjattu. Toisekseen, Prinsessa ja sammakko päätti, turhan lyhyen tauon jälkeen, palata vanhaan Disney tyyliin, jossa hahmot puhkeavat omaelämänkerrallisiin lauluihin tämän tästä. Tuohon aikakauteen ja jazz-murrokseen tämä sopii tietysti kuin nakutettu, jos vain moisista viisuista tykkää. Mitään unohtumattomia timantteja biisit eivät ole, mutta pienempien mieleen varmasti jäävät.

 

Kiitokset jälleen Grimmin veljeksille

Elokuva on tyypillinen Disney, jossa vanhaa Grimmin veljesten tarinaa (The Frog King or Iron Heinrich) on hieman siistitty, oiottu, venytetty, silitetty ja puristettu uuteen, lapsiystävällisempään muottiin. Alkuperäisessä tarinassahan prinssi ei suinkaan muuttunut työläistytön suudelmasta, vaan prinsessa heitti tämän seinään minkä kädestään pystyi. Onneksi kaikki pyöristely ja iloisen veikeä meininki hylätään elokuvan loppuvaiheessa, kun luihu pahis ”Dr. Facilier” onnistuu suututtamaan apunaan käyttämät pahat henget, ja hänet raahataan kirjaimellisesti helvettiin. Ja hän huutaa. Paljon.

 

Suusta pääsee maltillinen kehu, ei sammakko

Prinsessaelokuvaksihan Prinsessa ja Sammakko on ihan ok. New Orleans on hieman erilainen tapahtumapaikka kuin satujen taikamaailmat, ja jenkkien itse luomat stereotypiat köyhistä tummaihoisista, suon laidalla asuvista punaniskaherhiläisistä ja jo valmiiksi sammakkomaisen limaisesta latinoprinssistä ovat kaikessa yleistyksessäänkin ihan toimivia (joskin nään ison riskin herneiden ajatumisesta erinäisiin hengitysteihin). Eihän tämä mitään hurraahuutoa eikä juhlaa ole, mutta ihan hauska. Pahiksen lopettamisesta iso plussa, joskaan Disney ei ole koskaan pelännyt sitä näyttää (kts. Tarzan, Leijonakuningas, Kaunotar ja hirviö, etc.).  Prinsessa ja sammakko tekee sen, minkä lupaa: siinä on sammakko ja siinä on yksi Disneyprinsessa lisää myytäväksi pienille mekkomaistereille.

 

Pysy kanavalla! - Teemu Michael