Elokuva, jota kukaan ei pyytänyt - Angry Birds

Suomen peliteollisuuden lippulaiva ja ylpeys, ” Angry Birds ” (sori vaan Max Payne) otti ja valloitti kirjaimellisesti maailman vuonna 2010. Tuohon hetkeen mennessä peliyhtiö Rovio Mobile, sittemmin Rovio Entertainment, oli konkurssikypsä tehtyään 51 mobiilipeliä ilman sen suurempaa menestystä. Ei siis mikään ihme, että linnut olivat niin vihaisia.  Viimeinen oljenkorsi Angry Birds kuitenkin onnistui räjäyttämään possujen lisäksi potin ja peli levisi maailmalle epidemian lailla. Teemapuistoja rakennettiin pitkin maailmaa, lähikaupassa myytiin Angry Birds saippuaa, karamelleja ja kondomeja ja yhtiö palkkasi satoja työntekijöitä. Mutta kuten kaikki ilmiöt, myös tämäkin hyytyi. Jatko-osat eivät myyneet lainkaan niin hyvin, ja yhtiön muut pelit jäivät lähinnä sisäpiirin vitseiksi (Bad Piggies on mahtava, mutta ei tuottanut mitään). Rovio joutui irtisanomaan 213 työntekijää vuonna 2015, puskettuaan ilmoille väkisin n. saman verran jatko-osia. Yhtiön johtavat elimet tekivät lopulta sen, mitä kuka tahansa vastaavassa tilanteessa tekisi: Päättivät käyttää 200 miljoonaa euroa animaatioelokuvan tekemiseen. Siis 200 miljoonaa euroa jo valmiiksi täysin kolutun brändin ympärille. Tässä vaiheessa kukaan ei enää odottanut mitään: Mutta kuinkas sitten kävikään?  

Hämmennys, pelko, epäusko, odotukset, paineet

Odotukset eivät tosiaan olleet korkealla, varsinkaan kun pohjalla oli erittäin hämmentävä ”Angry Birds Rio”, joka oli ilmeisesti täysin peliin liittymätön lintuelokuva Rio, josta tehtiin Angry Birds – peli samoihin aikoihin. Rovion päässä elokuvaan sen sijaan satsattiin ja luotettiin täysillä, ja tavan tallaajalle tuli sellainen fiilis, että nyt on (jälleen) pelattu kaikki yhden kortin varaan. Elokuvaahan alettiin suunnitella jo kultavuonna 2010, mutta kuudessa vuodessa sen asema oli muuttunut rahastajasta oljenkorreksi. Syyskuussa 2015 ilmestynyt traileri antoi kuitenkin ymmärtää, että kyseessä saattaisi sittenkin olla ihan kohtuullinen elokuva. Se näytti meille, että elokuva on pysynyt uskollisena alkuperäiselle idealle ja sisälsi kaikki peleistä tutut asiat. Tämänhän pitäisi olla ihan peruskauraa, mutta on todellisuudessa harvinaista mitä tulee pelielokuviin. Peleihin perustuvien elokuvien tekeminen vain on jotenkin ollut niin helvetin vaikeaa.

 

Kanan lento, närhen munat

Uskomatonta mutta totta: Elokuva todella tekee sen, mitä lupaa. Halusin mennä katsomaan Angry Birds – elokuvan, en isänmaallisuuden vuoksi (lopputeksteissä ei muuten ole montaa suomalaista), vaan silkasta uteliaisuudesta. Jotta saisin varmuuden tuloksesta, otin mukaan myös kolme kappaletta 7-9 vuotiaita lapsia (sisarusten, ei tuntemattomia) ja tyttöystäväni, ja yllätyksekseni me kaikki pidimme leffasta. Niinkin yksinkertaisesta ideasta, kuin lintujen ampuminen ritsalla kohti possuja, on jalostettu 1,5 tunnin mittainen elokuva, joka viihdyttää alusta loppuun. Elokuva sisältää runsaasti sekä ulkoisesti että persoonaltaan värikkäitä hahmoja, paljon toimintaa, huumoria (myös aikuisille suunnattuja vitsejä) ja melkoisen nipun kivoja pieniä yksityiskohtia. Suosikkini oli kenties sekunnin ajan possuyleisön joukossa vilahtava kyltti ”I love cholesterol”. Mikä parasta, elokuvaa ei rytmitä mikään pelin omista (tarttuvista) renkutuksista, vaan ihka aidot hittibiisit 70-luvulta alkaen. Joku jopa vielä suostui soittamaan sen Paranoidin.

   

Maahanmuuttovastaista propagandaa vai harmiton lasten leffa?

Myönnetään, että en lähde katsomaan tällaista elokuvaa aivan samanlaisella kriitikon otteella kuin esimerkiksi The Hateful Eightiä. Se ei mielestäni ole tarpeellista, koska elokuva ei yritäkään tavoitella Oscareita tai aloittaa tyylivallankumousta, vaan sen tarkoitus on viihdyttää koko perhettä 1,5h ja siinä sivussa ehkä saada se lapsi muistamaan, että iskällähän oli aikoinaan sitä Angry Birds partavaahtoa. Kyllähän tästäkin elokuvasta kritisoitavaa löytyy: Se on pahimmillaan hengästyttävä, kun tuntuu että toiminta ja räiske jatkuu loputtomiin, eikä taukoja pidetä. Päähenkilön (Red) taustatarina kerrotaan hyvin lyhyesti ja ohuesti, eikä se oikeastaan oikeuta vielä sellaiseen katkeruuteen jota hän osoittaa maailmalle. Parhaimmat spekulaatiothan on käyty siitä, että tämä elokuva olisi maahanmuuttokriittinen. Red nimittäin epäilee possujen aikeita heti niiden ilmaantuessa, ja ennakkoluulot osoittautuvat tällä kertaa oikeaksi. Tällainen spekulaatio on mielestäni mahtavaa, hei, possut tulevat pahoin aikein lintujen paratiisisaarelle. Kyseessä on lasten elokuva. Ollaan realistisia jooko.

   

Pari ideaa jatkoon, herra Hollywood

Angry Birds toimii koko perheelle, lapsille ja aikuisille. Se naurattaa sopivasti, muistuttaa niistä ajoista kun olit koukussa Angry Birdsiin (myönnä pois, sellainen vaihe oli) ja ymmärtää lopettaa ajoissa. Elokuva ei ehkä ollut tarpeellinen muillle kuin Roviolle, eikä se välttämättä riitä pelastamaan yhtiötä. Kirjoitushetkellä se lienee jo poikinut sen verran lipputuloja että yhtiö on ”omillaan”, mutta kuinka paljon se lopulta pääsee plussan puolelle, on arvoitus. On kuitenkin hyvä, että peleistä tehdään elokuvia ja minulla olisikin lopuksi muutama ehdotus, mistä voitaisiin tehdä seuraavaksi (ja mistä olisi voinut tehdä jo kauan ennen Angry Birdsiä): The Legend Of Zelda, Pokémon, God Of War, Assassin's Creed, Crash Bandicoot…

   

Pysy kanavalla! – Teemu Michael