Crash Bandicoot valloitti Suomen - taas

Elämme remake ja reboot - versioiden kulta-aikaa, jossa nuorten aikuisten nostalgiannälkä on markkinavoimien toimesta valjastettu kovaksi rahantekokoneeksi. Esimerkiksi 80 - luvun klassikkoelokuvia tehdään nyt kovaa kyytiä uusiksi, eikä aina laadukkaasti - muutaman viime vuoden aikana kovakouraisen käsittelyn on saanut mm. Ghostbusters, Teenage Mutant Ninja Turtles ja RoboCop. Samaan aikaan, kun elokuvamaailma ei tahdo onnistua tekemään yhtään hyvää uusioversiota, on pelinkehittäjille elämä  helpompaa. Videopelimaailma on ymmärtänyt olennaisen: Hyvää ei kannata muuttaa. Siispä remaket - ja masterit on tehty huolella, alkuperäistä versiota kunnioittaen ja varsinaista sisältöä mahdollisimman vähän muokaten. Nämä versiot eivät välttämättä nosta vanhoja klassikoita uuteen kukoistukseen, mutta eivät myöskään aiheuta suuria vihan ja tuskan tunteita faneissa. Usein pelkästään vanhan klassikkopelin saattaminen kaikessa hiljaisuudessa pelaajan saataville riittää. Sitten on sellaisia pelejä, kuten Crash Bandicoot: N. Sane Trilogy.

Crash Bandicoot - ilmiö

Kyllä, sinäkin olet kuullut siitä. Jokaiselle, jonka perheessä, ystäväperheessä, tutun tutulla tai kaimalla on ollut aikoinaan Pleikkari, on tuttu Crash Bandicoot. Tuo punertava pussimäyrä, tarkalleen ottaen tasmanianjuovapussimäyrä, jota myös liian usein virheellisesti ketuksi kutsutaan. Tämä juoksee ja hyppii pitkin maita ja mantuja, keräten Wumpa - hedelmiä (joita MYÖSKIN virheellisesti kutsutaan omenoiksi) ja kohdaten mitä traagisimpia loppuja vihollisten ja räjähteiden käsittelyssä. Crash - peleissä on jotain maagista: Niiden pelaamista muistelee lämmöllä sellainenkin henkilö, joka ei sen koommin ole mitään pelannut. Ei ole tarvinut edes itse pelata, sillä usein kuulee, että "meidän naapurilla oli se, se oli mahtava". Pelkästään pelien valikkomusiikit nostattavat kylmät väreet. Miksi tällaisista lähtökohdista ei tehtäisi uusioversiota?

Naughty Dog, tule takaisin

Yksi syy olla tekemättä peliä olisi voinut olla Crash Bandicootin järkyttävä syöksylasku huipulta pohjalle. Alkuperäisen trilogian lisäksi taottiin menestyksekkäästi Mario Kartia apinoinut Crash Team Racing, eli CTR, sekä puolestaan Mario Partya kopioinut Crash Bash. Kumpikin oli viihdyttäviä pelejä, jotka onnistuivat osittain jopa esikuviaan paremmin. Konsolisukupolvenvaihdos ei sen sijaan sujunut mallikkaasti, ja PlayStation 2 - konsolin ensimmäinen Crash peli, The Wrath of Cortex, oli parhaimmillaankin 8/10 kokemus. Sen teki eri tiimi (Naughty Dog alkoi keskittyä Jak & Daxteriin, joka on btw huikea) ja se ei tuonut samalla tavalla uutta pelisarjaan, kuin aiemmat osat, vaan tyytyi kierrättämään vanhaa. Tämän jälkeen yhtään oikeasti hyvää Crash Bandicoot peliä ei ilmoille saatu, jos ei sitten halua laskea mukaan CTR:n jatko-osia. Vuosi vuodelta huonommiksi käyneet Crash Bandicoot - pelit ajoivat koko hahmon internetin yleisen pilkan kohteeksi. Kunnes viimein sarja rebootattiin.

Congratulations, you made it. Now give me the crystals!

Ja se onnistui loistavasti. Alkuperäinen trilogia on aivan loistava. Ensimmäinen osa, Crash Bandicoot on ärsyttävän vaikea (protip siltakenttiin: Juokse sitä köyttä pitkin), mutta koukuttava ja tunnelmallinen perusta koko pelisarjalle. Toinen osa, Crash Bandicoot 2: Cortex Strikes Back pitää sisällään kaikki ykkösen hyvät ominaisuudet, mutta löysää vaikeustasoruuvia juuri oikean verran, että ohjain ei lennä seinään niin usein. Se myös lisää pari elementtiä lisää, ja vaikkei rakettireppuliitely olekaan kovin mielekästä, niin on se kiinnostava lisä. Kolmannessa osassa tiimi alkoi jo irrotella: Crash Bandicoot 3: Warped toi mukanaan aikamatkailun, vesiskootterit, lentokoneet, moottoripyörät ja mikä parasta: Wumpasingon. Uusi versio, N. Sane Trilogy sisältää kaikki kolme peliä alusta loppuun uudelleenrakennettuna, mutta tarkalleen samoin aseteltuna. Pelin ääressä on tehty mahtavaa työtä, sillä se tuntuu juuri samalta, kuin aikoinaan, mutta näyttää ja kuulostaa paljon paremmalta. Nykyajasta kertoo mukava lisäominaisuus, jonka ansiosta pelissä voi vertailla omia aikahaasteaikoja PS-kavereiden kanssa. Kun pelin hintalappukin näyttää vähemmän, kuin uudet pelit yleensä, tulee hinnalle tosiaan vastinetta. Crash Bandicoot N. Sane Trilogy kuuluu jokaisen PS4 omistajan hyllyyn. Nyt vain jäädään odottamaan, milloin Vicarious Visions julkistaa CTR + Crash Bash Remastered Collectionin (TAI SPYRON!)

 

Miksi se ei ole "Wumbazooka"? - Teemu Michael