Maailmanloppu tulee - Ice Age 5

Kun minä olin vielä onnellinen, eli ala-asteella ja tietämätön maailman tuskasta, ilmestyi Ice Age – niminen animaatioseikkailu, joka kantoi pöytään roppakaupalla tuoreita ideoita ja hauskaa toimintaa. Tuosta hetkestä on mittariin tullut jo 14 vuotta ja nyt Ice Age on virallisesti ohittanut Rambon ja Indiana Jonesin jatko-osien määrässä. Mitä uutta tarjoaa Ice Age 5: Törmäyskurssilla?  

Neljässä elokuvassa ehtii tapahtua paljon, myös siviilissä

Kauas on totta tosiaan tultu nuista alkuperäisen Ice Age leffan ajoista. Kun ensimmäisessä osassa seurattiin Manun, Sidin ja Diegon kommelluksia, on viidennessä osassa seikkailemassa jo kokonainen 11 hahmon kavalkadi. Kun jokaiselle on lykätty puoliso (tai isoäiti) ja lapset ja lasten puolisot, alkaa hahmoja olla ruuhkaksi asti. Hyvin kuvaavaa onkin, että Diegon naarasvastine Shira ehtii sanoa puolentoistatunnin elokuvan aikana noin neljä repliikkiä, vaikka kulkeekin koko ajan mukana. Mutta eipä siinä oikeastaan mitään, koska reilusti ruutuaikaa saa kolmososasta paluun tekevä Buck, kahjo taistelija, viidakon veteraani, oman elämänsä Rambo ja ehdottomasti allekirjoittaneen suosikkihahmo.

 

Alku, keskikohta ja loppu. Ajan rakenne ei muutu

Juoni etenee hyvin samanlaisella kaavalla kuin aiemminkin. Innokas vävypoika Julian yrittää päästä väleihin juron appiukkokokelaan Manun kanssa, joka on käärmeissään, koska hänen tytärtään ryöstetään häneltä. Onneksi kuitenkin Jyrsis onnistuu aiheuttamaan intergalaktisen reaktion, jonka seurauksena asteroidi lähestyy maata, ja maailmanlopun estäminen tulee ainakin osittain häähumua tärkeämmäksi asiaksi. Eli katastrofi uhkaa ja koko porukka suuntaa jonnekin, ja matkalla on kosolti kommelluksia ennen lopun suurta kliimaksia. Eihän toimivaa kaavaa kannata muuttaa. Välillä näytetään Jyrsiksen meininkiä ufon kyydissä, joka on lopulta aika tuskastuttavaa katsottavaa. Tätä samaa hahmoa on jo hakattu ja höykyytetty niin paljon, että edes lapset eivät enää jaksa nauraa sille. Aina vain raaemmilla tavoilla jyrän alle jäävä orava toimisi lyhyenä aloituksena ja lopetuksena, mutta ei sitä väleihin olisi tarvinut tunkea etenkään silloin, kun se ei vaikuta itse tarinaan.

Lapsille suunnattu elokuva? Kyllä. Alle seitsemän vuotiaille tarkoitettu elokuva? Ei.

Teettämäni nopean gallupin perusteella juuri kukaan ei ollut nähnyt tuota neljä vuotta sitten ilmestynyttä Ice Agen neljättä osaa. Ehkä suosio alkaa olla sammumaan päin, mutta kyllä tämä oli yhä edelleen hauska ja nokkela pätkä täynnä oivallisia vitsejä niin lapsille, kuin vähän vanhemmillekin. Toki kun hahmoja on näin paljon, ja elokuvan juoni sitoutuu universumin synnyn, maailmanlopun ja muun universumihässäkän ympärille, on vaikea kuvitella enää mitään isompaa, mitä jatko-osassa voitaisiin käydä läpi. Kohdeyleisö (7-10v) tuntui pitävän elokuvasta todella paljon, mutta uskokaa ihmiset rakkaat suositusikärajoja, älkääkä raahatko pikkuisia väkisin elokuvateatterin pimeyteen. Kanssamme elokuvaa katsoneet, alle 7 vuotiaat eivät millään jaksaneet keskittyä, vaan vaeltelivat pitkin salia, potkivat penkkejä, nykivät hiuksia ja valittivat kotiinpääsyä ja pissahätää. Universumi on sen ikäisille vielä pikkuisen liian laaja käsite. Myöskään Sidin huikea, elämänmakuinen heitto ”Miksi vanhimpien pitää aina kuolla ensimmäisenä” ei useimmille sen ikäiselle oikein aukea.

 

Pysy kanavalla! – Teemu Michael