Kaunis, kiehtova, muinainen: The Last Guardian

Noin kuukausi takaperin sain ilouutisia: Sony PlayStation Suomi lahjoittaisi minulle  The Last Guardian pelin blogia varten. Team Icon "ikuisuusprojekti" on ollut kovassa tilauksessa aina siitä asti, kun pelasin PS2:n Shadow of the Colossusta kymmenisen vuotta takaperin. Kunnianhimoista projektia jouduttiin aikanaan lykkäämään, koska PS3 ei ollutkaan riittävän tehokas alusta, mutta nyt The Last Guardian on saatu sovitettua PS4 tehoihin ja ties kuinka monta kertaa siirretty julkaisu tapahtui viimein 7.12.2016. Olen nyt läpäissyt pelin kertaalleen, ja olen valmis jakamaan ajatukseni, pysy mukana!

Kerro, kerro heti kaikki! Trico tahtoo tietää lisää.

Mitä on The Last Guardian?

The Last Guardian on seikkailu/puzzle-peli, jossa ohjaillaan pientä poikaa (olkoon nyt vaikka Pentti) jumalattoman suuressa temppelissä. Yksin ei suinkaan tarvitse olla, vaan kaverina pyörii myyttinen koiran ja kanahaukan risteymä, Trico. Peli tarjoaa hyvin pitkälti perinteistä ongelmanratkontaa, mutta mahtuu sekaan muutamia yllätyksiäkin. Pelin suolana toimii ehdottomasti mukana kulkeva Trico, jolle on onnistuttu kymmenen kehitysvuoden aikana luomaan todella todentuntuinen luonne. Kuinkahan monta tuntia pelin kehittäjät ovat viettäneet laboratoriossa seuraten koirien tekemisiä... Höyhenpeitteinen jättiläinen on suurin syy siihen, miksi peli on viivästynyt. Suuren pedon liikkeet välillä hyvinkin ahtaissa tiloissa pistävät sekä kameran, että konsolin koville, kun jokainen höyhenkin on animoitu erikseen. Monessa pelissä ennen tätä on pelaajalle suotu mukaan jokin lemmikkieläin, mutta yleensä ne eivät ole ihan sieltä viisaimmasta päästä, ja warppaavat hyvinkin huolettomasti paikasta toiseen, kun jäävät pinhuusiin. Trico ei sitä tee, se ei hötkyile turhaan vaan epäilee kaikkea ja kaikkia, myös pelaajan antamia komentoja. Tämä saattaa välillä aiheuttaa ärsytystä, mutta se tekee tarinasta ja hahmoista kuitenkin todentuntuisia. Trico ei jää jumiin, eikä ryntäile kuolemaansa, vaan toimii itsenäisesti taustalla kaiken aikaa. The Last Guardian etenee hyvin pitkälti hyppien ja pomppien, välillä Pentillä itsellään ja välillä vain Tricon selässä matkaten. Pitkät loikat ovat parhaimmillaan todella kuumottavia ja hienoja kokemuksia.

Aamulla kun lähdin töihin, Trico katsoi minua kuin kysyen: "Aiotko oikeasti lähteä ja jättää minut yksin ikuisiksi ajoiksi?"

 

Ovatko videopelit taidetta?

Juuri kehittäjän edellinen teos, Shadow of the Colossus oli minulle se peli, joka sai minut lausumaan ne kuuluisat sanat: "Miten tätä parempia grafiikoita voi edes tehdä?". No, sain huomata olevani väärässä. Myös The Last Guardian jatkaa tinkimättömällä linjalla olemalla äärettömän kaunis peli. Vaikka tapahtumapaikkana toimiikin kolkohko temppeli, on pelimaailmasta tehty kaunis erilaisten valoefektien ja viherkasvillisuuden loistavalla animaatiolla. Ruohon väreily tuulessa temppelin ulkoreunoilla on todella pysäyttävää katsottavaa. The Last Guardian on paikka paikoin enemmän taideteos kuin peli. Pelistä on tietoisesti jätetty turhat katkot pois, jolloin se tuntuu kuin interaktiiviselta elokuvalta. Lataustaukoja, checkpointteja tai manuaalista tallennusta ei nähdä lainkaan, ja välianimaatiotkin sekoittuvat itse peliin sulavasti. Ainoastaan väistämätön kuolema keskeytää pelin, mutta vain hetkeksi. Kun tarinakin mukailee ulkoasua olemalla synkähkö ja mytologinen, vetää pelimaailma puoleensa kuin ilmainen ämpäri. Hetkittäin taustalla vaikuttava orkestraalinen musiikki täydentää kokemuksen. Tämä toimisi todella hyvin elokuvana, voisiko joku ystävällisesti tehdä sellaisen?

Jokainen ruohonjuuri on yksilö, samoin höyhenet.

 

Pitkä kehitysprosessi ei takaa virheettömyyttä

Jotain aihetta kritiikillekin on vielä jäänyt kymmenen vuoden kehitystyön jälkeen. Välillä kun ruudulla tapahtuu todella paljon asioita samaan aikaan, Tricon kompurointia, eroosiota ja pelaajan liikkeitä, ruudunpäivitys kärsii hiukan. Ehkä The Last Guardian kaikessa kunnianhimossaan vaatii vielä sen yhden askeleen, ja PS4 Pro on se optimaalinen konsoli sille. Pientä päänsärkyä aiheuttaa välillä myös pelillinen puoli, erityisesti pelattavuus. Kauniissa maailmassa toimiminen ei aina ole täysin ongelmatonta, ja kun on epäonnistunut samassa hypyssä viisi kertaa peräkkäin kameraongelmien vuoksi, täytyy todella purra hammasta. Päähenkilömme Pentti on jopa inhorealistinen kuvaus ihmisestä kömpelöiden liikkeidensä ja hitaiden reaktioidensa kanssa. Myös nappien asettelu on omituinen ratkaisu, sillä ympyrästä tarttuu ja äksästä löysää. Pleikkaria enemmän pelanneet tietävät kyllä, että sen pitäisi olla juuri toisinpäin. Kaikki tämä on kuitenkin pientä sen rinnalla, mitä peli tarjoaa: Sitä juuri oikeaa, kutkuttavaa tunnetta.

Erityinen plussa myönnettäköön suomenkielisistä tekstityksistä ja valikoista! Erittäin harvinaista herkkua tämän päivän peliskenessä.

 

Tunnelma vailla vertaa - mutta vertaa tähän

Upea, tunnelmallinen pelikokemus vetää puoleensa ja upottaa huolella. Edeltäjiensä tavoin The Last Guardian on taiteellisesti merkittävä peli, eikä tällaisia pelejä tehdä missään tapauksessa liikaa. Mutta kun vertailupohjaa todella haetaan, on pakko nostaa esiin eräs peli, joka tuli kuin taikaiskusta mieleeni pelatessani: Prince Of Persia: Warrior Within. Tämä jo 12 vuotta sitten ilmestynyt, aikansa timantti on yksi aliarvostetuimmista peleistä. Kun olet pelannut molempia pelejä, tiedät kyllä miksi näitä vertaan. Jos et ole vakuuttunut, niin tässä hieman pelikuvaa PoP:WW:stä:

 

Ja Warrior Withiniin vertaaminen ei todellakaan ole huono asia, päinvastoin. Olen erittäin iloinen voidessani sanoa, ettei The Last Guardiania tulla muistamaan pelkästään kymmenvuotisesta kehityslimbosta: Se hurmaa tunnelmallaan kovapintaisemmankin pelurin. Jos peli olisi ilmestynyt aikanaan, olisi se ollut mullistava gamechanger. Tässä välissä pelien rimaa on nostettu kuitenkin sen verran, että kyseessä on "vain" erinomainen peli. Noin 15 tuntia kestävästä, silmiähivelevästä seikkailusta jää käteen herkkä olo.

Lopuksi vielä vinkki pelin ääreen aikoville: Kannattaa säätää se kameran nopeus heti täysille, helpottaa elämää.

- Teemu Michael

Kategoriat: teemu.kongas@hotmail.com leffat-tv-pelit

Tagit: Last Guardian LEFFAT, TV & PELIT playstation Playstation 4 PS4 Shadow of the Colossus Sony Playstation Team Ico The Last Guardian Trico | Pysyvä linkki

Jaa tuote: