Kuuma mies kuumassa viidakossa - Tarzanin legenda

Muistatko True Bloodin, tuon tv-sarjan, jossa vampyyrit ja ihmissudet pääsivät harrastamaan haureuksia mielinmäärin? Jos muistat, muistat varmasti myös tuon ah, niin monen nuoren naisen huokailujen kohteen, vampyyrien vampyyrin, Eric Northmanin, eli näyttelijän nimeltään Alexander Skarsgård. Koska True Blood on jo päättynyt, mutta meillä kaikilla on kova tarve nähdä Alexanderia vielä lisää ilman paitaa, tehtiin Tarzanin legenda. Ohjaajakin on myöntänyt, että ensin päätettiin näyttelijä, ja sitten alettiin miettiä roolia. Tämä ei tosin kanna kovin pitkälle, eikä Tarzanin legenda jää elämään kuin sen parin tunnin kokonaiskeston ajaksi.  

Ei Beginning eikä Origins, vaan Legend.

Heti elokuvan alkuun on ilo huomata, ettei tämä ole vain uusi adaptaatio tuhanteen kertaan kuullusta Tarzanin synnystä. Sen sijaan tarina starttaa Lontoosta, jossa Tarzan on asustellut Janen kanssa jo kahdeksan vuotta. Tarzan on saanut tietää olevansa oikealta nimeltään John Clayton III, ja on perimältään Greystoken lordi ja varakreivi. Nimi häiritsi minua heti, ja kotiin päästyäni tarkistin asian. Kyllä: Disneyn Tarzan - animaatioelokuvassa gorilloita metsästänyt pahis oli nimeltään Clayton! Joka tapauksessa he ovat ilmeisesti kovin tympääntyneitä kreivielämäänsä, ovat kokeneet keskenmenon (joka ei tuo tarinalle lainkaan lisäarvoa) ja saavat (epäilyttävän) kutsun kotiseuduilleen Kongoon. Kaikki ei yllättäen ole niinkuin pitäisi, ja Tarzan saa kosolti syitä ottaa ylimääräisen paitansa pois! Mukana tutusti todella paljon apinoita (mutta missä Cheetah :< ), leijonia, krokotiilejä, virtahepoja ja elefantteja. Nämä kaikki näyttävät ymmärrettävistä syistä paremmalta kuin aiemmissa Tarzan - versioissa.

Kristinuskoinhoa ja pedofiili-vitsejä. Näistä on Tarzanin legenda tehty.

Siis okei, ihan heteromiehenä voin sanoa, että onhan se kuuma. Kahdeksan kuukauden räävitön dieetti ja itsensä repiminen on kannattanut, ja Alexander on huomattavasti Tarzanmaisemmassa tikissä kuin vampyyriversionsa. Tähän varmistuksen sain elokuvateatterissa, kun eräs kanssakatsoja (naispuolinen) mourusi kovaan ääneen, kun Tarzan riisui paitansa ensimmäistä kertaa elokuvan puolivälin paikkeilla. Näyttelijänäkään ruotsalainen ei ihan huonoimmasta päästä ole, ja hoitaa hommansa kunnialla. Samuel L. Jackson on tällä kertaa saanut koomisen apurin roolin, ja hänen nerokkaat vuorosanansa kuuluvat tyylilleen uskollisesti "Shit!" ja "Do I have to lick his balls too?".  Margot Robbie on Jane, joka on yhä aika avuton, mutta sylkee ja heittää vitsiä katolisten pappien lasten hyväksikäytöstä pahikselle. Tuo pahis on tottakai Christoph Waltz, joka tekee näkyvästi ristiä kantavasta hahmostaan jälleen hyvin kiusallisen ja ahdistavan. Näyttelijäkaarti siis kaiken kaikkiaan on hyvä ja potentiaalinen, mutta dialogi on hyvin ailahtelevaista ja paikkapaikoin kömpelöä. Pedofiilivitsi tuli todella puun takaa, ja mietin vieläkin, rikkoiko se rajoja hyvällä vai huonolla tavalla. Jokuhan siitä pahoittaa mielensä varmasti.

 

Ei ihan legenda, mutta leffa nyt kuitenkin

Elokuva on paikkapaikoin hyvinkin kaunis, Afrikan maisemineen kaikkineen. Toimintakohtaukset on myös toteutettu hyvin, eikä kamera heilu aivan kokoaikaa. Kokonaisuutena aivan kelpo elokuva, joskaan ei millään tavalla ikimuistoinen. Margot Robbielta on tulossa Suicide Squad, Samuel ja Christoph ovat tehneet kosolti hyviä elokuvia jo pohjalle, joten pelkästään Alexanderille tämä on iso juttu. Hänhän elokuvan tähtenä loistaakin, eikä se tähti varsinaisesti himmene, vaan ruotsalainen todennäköisesti saa jopa nostetta uralleen. Kyllä tätä kelpaa katsella, ainakin kunnes saadaan seuraava Tarzan-elokuva ilmoille. Jos ennusmerkit pitävät paikkansa, siihen ei edes mene kovin kauaa.

 

Pysy kanavalla! - Teemu Michael