Viidakkokirja - Ihmispentu digitaaliviidakossa

Vuonna 1966, eli 50 vuotta sitten itse Walt Disney kosketti kultaisella sormellaan vielä tekeillä olevaa " Viidakkokirja " elokuvaa. Elokuva jäi Waltin viimeiseksi työmaaksi, sillä hän menehtyi ennen elokuvan julkaisua 1967. Viidakkokirjasta tuli kuitenkin yksi kaikkien aikojen unohtumattomimmista Disney – klassikoista, eikä tämän blogin lukijoissa liene montaakaan henkilöä, joka ei kyseistä leffaa olisi lapsena katsonut. Tästä jokaisen onnellisen lapsuuden osasesta on nyt kuitenkin julkaistu uusi, ”näytelty” versio, jonka minä nostalgianälissäni kävin tietysti katsomassa! Enkä taaskaan spoilaa oikeastaan mitään.      

Heti alkuun on hyvä muistuttaa, että kuten kaikki Disneyn klassikot, myös Viidakkokirja perustuu siis ihan oikeaan kirjaan. Tuo kirja on painettu ensimmäisen kerran 1894, ja on tarinaltaan synkempi, perusteellisempi ja poliittisempi kuin tuntemamme hilpeä klassikko. Viidakon uusin tulokas sen sijaan yrittää kunnianhimoisesti yhdistää molemmat, tarjoten kirjasta opittua pelkoa ja inhoa K12 – leiman arvoisesti, mutta antaen meille tuttuja ja turvallisia lauluja piirroselokuvasta. Tasapainoa nämä kaksi eivät oikein tahdo löytää, ja elokuvan kenties suurimman ristiriidan aiheuttaakin kuumottavaksi luokiteltava King Louie (Christopher Walken) puhjetessaan hahmon murskaavaan iloiseen jollotukseen.

 

Viidakkokirja on selkeästi tehty meille, jotka olemme lapsuudessamme ”Karhun Elämää” mukana laulaneet, sillä se jättää reilusti tapahtumia taustalle olettaen, että nostalgia kyllä selittää ne meille. Ja kyllähän se selittääkin, ei ainakaan allekirjoittaneelle jäänyt mitään epäselvyyksiä. Lapsetkaan eivät tunnetusti ole kovia kyselemään, joten mitäpä niitä aukkoja paikkaamaan. Mutta miksi se apina puhkeaa yhtäkkiä lauluun?

   

Viidakkokirja ei ole kirja eikä kuvattu viidakossa

Vaikka kyseessä on siis jonkin määritelmän mukaan ”live-action movie” eli näytelty elokuva, on siitä 90% tehty CGI:llä. Ja miksipä ei olisi, tässä elokuvassa on puhuvia eläimiä. Edes Disneyn budjetit eivät riitä sellaisten kouluttamiseen. Tärkeintä on kuitenkin se, että sekä eläimet, että ympäröivä maisema näyttävät, outoa kyllä, todella hyvältä! Vielä kun elokuvan päähenkilö Mowgli, käytännössä ainoa näyttelijä (Neel Sethi), reagoi uskottavasti vihreää taustaa vasten hassuissa puvuissa pyöriville stunteille, on kokonaisuus kovin uskottava. Kertoakseen siis pantterista, joka löytää pulleahkon intialaispojan metsästä ja päättää antaa sen susilaumalle hoitoon.  Scarlett Johansson käy kahdeksannella kuulla raskaana sähisemässä pari minuuttia ja Ben Kingsley on Bagheera. Bill Murray, hyvä näyttelijä typerissä elokuvissa (vai oliko se juuri toisinpäin?) heittää ihan kelpo huulet ilmoille huulikarhu Baloon roolissa!

 

Ei suinkaan olla eilisen suden poikia

Tämä 175 miljoonan dollarin budjetin omaava, näytelty Viidakkokirja ei kuitenkaan ole ensimmäinen ihmisvoimin tehty versiointi klassisesta tarinasta.  Jo 1994 sai ensi-iltansa Suomessa hurmaavan nimen ”Rudyard Kiplingin Viidakkokirja” saanut mestariteos, jossa Mowgli on jo kasvanut aikuiseksi ja on oikeastaan enemmän Tarzan kuin Mowgli.     Tämä käsikirjoitustekninen ongelma suhteessa Tarzaniin korjattiin onneksi neljä vuotta myöhemmin, kun ”The Jungle Book: Mowgli’s Story” julkaistiin suoraan VHS:lle. Ainoa kiinnostava asia tässä kyseisessä rainassa on se, että Baloon ääninäyttelijänä toimii Brian Doyle-Murray: Bill Murrayn isoveli!  

Ja taas tiivistetään

Lähdin leffateatterista hyvillä mielin. Nostalgiannälkäni tyydytettiin, sain laadukkaan, viimeistellyn elokuvakokemuksen tutuilla hahmoilla ja tarinalla, vaikka käsikirjoitus ontuukin parissa kohtaa. Tykkäsin Viidakkokirjasta oikeasti, mutta se Disney - klassikko on tehty jo. Tämä jääköön muisteloihin hienona ja helvetin kalliina live-action versiona, joka toimii (sitä Walkenin laulukohtausta lukuunottamatta, kenen mielestä se oikeasti oli hyvä idea?). Ja ei hätää, Viidakkokirja on jo voiton puolella rahallisesti. Nostalgia se on, millä kannattaa lypsää. Se on se vanha viidakon laki.

Pysy kanavalla! - Teemu Michael