Post-punkin ehkä tunnetuin edustaja on Siouxsie Sioux "Siouxsie and the Banshees" -yhtyeensä kanssa. Muuten, alkuaikoina hän oli osa "Bromley Contingent" -ryhmää, joka kunnioitti Sex Pistolsia. Sid Vicious, Sex Pistolsin basisti, oli alussa "Bansheesin" jäsen. Punkin ja post-punkin läheisyys näkyy siis jo muusikoissa itsessään, vaikka vaikutteita tuli myös punkista kaukana olevilta taiteilijoilta, kuten David Bowielta tai The Velvet Undergroundilta. Muita post-punk-genren edustajia olivat Joy Division, The Birthday Party, jonka laulaja oli Nick Cave, And Also The Trees tai Bauhaus. Musiikkikyyhkyn nimitys oli epätarkka. Lehmäpunkia, goottipunkkia, punkrockia, new-wavea, no-wavea - jotenkin se kaikki virtasi yhteen.
Post-punkille oli ominaista punk-musiikin ja uusien instrumenttien, kuten syntetisaattoreiden, sekoittaminen. Lisäksi vanhaan tuttuun punk-soundiin liitettiin muita genrejä, funkia, rockia, bluesia ja kaikkea, mikä rikkoi vanhaa kaavaa. Sanoitukset eivät enää olleet aggressiivisia vaan leikkisämpiä ja ne esitettiin melodisemmin. Visuaalisesti post-punk-yhtyeillä ei kuitenkaan ollut juurikaan yhteistä punk-edeltäjiensä kanssa. Asut olivat tummempia, tyyli ei ollut räikeää ja repaleista, vaan lähes avantgardistista, joka tapauksessa tummanpuhuvan tyylikästä ja luovaa.
