Assassin’s Creed - Rogue

Noniin, tulihan sieltä vielä yksi oikeasti hyvä peli Xbox 360:llekin!

Assassin’s Creed -pelisarja on varmasti monelle tuttu, jos ei peleistä itsestään, niin ainakin kaikesta oheishärpäkkeestä. Kyseessähän on konsolipelaajien keskuudessa vahvan jalansijan saanut pelisarja, joka on ottanut vaikutteita juoneensa ja pelimaailmaansa vahvasti historiasta. Tällä kertaa aikajanalla asetutaan 1700-luvulle ja seitsenvuotiseen sotaan, eli tapahtumapaikkoina on ainakin Pohjois-Amerikka ja Eurooppa. No, historian nippelitietoa ei tässä seikkailussa juurikaan kaivata, kun pelin esittämä historia ja tuo “oikea” historia eivät ihan hirveästi tunnu toisiaan kunnioittavan.

Teille, jotka ette vielä tiedä pelisarjan pääideaa: peli rakentuu tarinalle kahdesta salaseurasta - “Assassins” ja “Knights Templar”. Suomennettuna kai “Salamurhaajat” ja “Temppeliritarit”. Sarjan pääjuoni on jo vuoden 2007 sarjan ensimmäisestä pelistä lähtien pyörinyt näiden kahden salaseuran kinailun ympärillä. Nyt julkaistu Assassin’s Creed - Rogue sijoittuu edellisen Blag Flag - pelin jälkeiseen aikaan ja limittäytyy löyhästi juuri Xbox One:lle ja Playstation 4:lle julkaistuun Assassin’s Creed Unity -peliin. Itselläni ei vielä näitä uusia konsoleita ole, mutta tämän julkaisun myötä himo pelikonekaupoille heräsi.

---

Älä pelkää, en spoilaa juonta juurikaan. Pelin tarina rakentuu päähenkilö Shay Patrick Cormacin ympärille. Cormac on nuori Salamurhaajien Veljeskunnan “Brotherhood of Assassins” jäsen, jolla tehtävää riittää. Pelin alussa tehtävät liittyvät vahvasti juuri Temppeliritareiden hankkeiden pilaamiseen ja oman salaseuran agendan puolustamiseen. Kuitenkin traagisesti päättyvän tehtävän jälkeen Cormac päättää erota salaseurastaan ja tarjoutuukin Temppeliritareiden palvelukseen. Temppeliritareiden listoilla Cormac päätyy toimimaan Salamurhaajien metsästäjänä. Parasta tässä on kuitenkin se, että kaikki tämä tapahtuu jo pelin alkumetreillä!

Pelimekaniikaltaan Rogue on muiden saman pelisarjan osien kaltainen. Ilmeisesti suurin osa onkin suoraan kopioitua vanhoista peleistä. Tätä voidaan pitää positiivisena asiana, koska sen lisäksi, että peli on vanhalle fanille erittäin intuitiivinen, on se myös ulkopuolisen silmissä pitkälle hiottu. Jo aikaisemmista sarjan peleistä tuttu merenkulku on Roguessa vahvasti läsnä ja meritaistelutkin tulevat tutuiksi. Olivathan seitsenvuotisessa sodassakin meritaistelut isossa osassa! Vauhdikkaat hetket pelissä ovat oikeasti vauhdikkaita taitavan musiikki- ja kuvakulmasuunnittelun ansiosta, sekä esimerkiksi nopea kiipeily pitkin kaupunkia sujuu kotisohvalla maaten helposti omaksuttavan ohjauksen myötä. Grafiikoiltaan peli on hyvää vanhemman sukupolven konsolitasoa, mutta vähän jäin haikaillen miettimään, miten hieno peli olisikaan ollut uusilla konsoleilla. Pelinä Rogue on kokonaisuutena erittäin viihdyttävä, laadukas ja tarinankuljetus on hyvää. Pelissä ei tule juurikaan toiston tuntua, vaan miljööt ja tehtävät vaihtelevat mukavasti ja jatkuvasti.

Tässä parin viikonlopun pelisession jälkeen huomasin, että EMP on kunnostautunut fanituotteissaan myös Assassin’s Creed -tuotteiden kohdalla. Tämä on kivaa, koska nämä on aika älyttömän tyylikkäitä ja hauskoja kaikki. Erityisesti himoitsen itselleni tätä kaulahuivia, jonka taidan kyllä hankkia vielä tänä talvena.

---