Mario + Puput – miten tämä voikin toimia?

Myönnetään heti alkuun: En tiennyt enkä välittänyt, mitä ovat Rabbids – puput ennen kuin kuulin Mario + Rabbids: Kingdom Battlesta. En välittänyt heti uutisen kuultuanikaan, enkä oikeastaan pelin julkaisuhetkelläkään. Nyt, pelattuani peliä useamman kymmentuntisen, voin todeta varmuudella: Rabbids ei kiinnosta vieläkään pätkääkään. Sen sijaan Mario ja kumppanit kiinnostaa todella paljon, ja koska tämä epäpyhä yhteistyö on antantu Ubisoftille mahdollisuuden tehdä yhden Switchin (kapeahkon) pelivalikoiman parhaista peleistä, olen antanut jäniksille synninpäästön. Mario + Rabbids on yllättänyt jopa minut, maailman optimistisimman pelaajan, ainaisen ennakkotilaajan täysin. Se ei ole mikään ”lasten XCOM” eikä Ubisoftin liukuhihnaakrääsää Super Mario – kuorissa. Se on oikeasti taktisesti haastava, monipuolinen ja mikä yllättävintä, hyvin kirjoitettu peli. Puretaas tämä fanipojan energia vähän pienempiin osiin ja höystetään kunnon ”Evil Bunny” kuvilla!

Rabbid O'Hare

”Kohta alkaa puput kiinnostaa…!”

Mario ottaa pyssyn käteen – toimiiko?

Eihän Super Mario kaikessa sankaruudessaan mikään väkivallaton pyhimys ole. Goombat ja Koopat ovat saaneet milloin jalkapohjasta, milloin vasarasta, ja viimeistään Super Smash Bros. on antanut Nintendon veijareille luvan vetää toisia pataan ihan huolella. Silti peli, jonka kannessa amerikanitalialainen putkimies poseeraa ase kädessä, oli pienoinen shokki. XCOM ei ollut listalla peleistä, joita toivon Switchille, Rabbidseista puhumattakaan. Mario + Rabbids on kuitenkin tiivistettynä yhteen lauseeseen peli, jota et osannut toivoa. Näin jälkikäteen mietittynä en keksi mitään parempaa, kuin sniper-Luigi. Yksi kaikkien aikojen suosikkihahmoistani sai osakseen suosikkiroolini Battlefieldistä, joten Luigi on luonnollinen valinta tiimiini, kentästä huolimatta. On yllättävän tyydyttävää nähdä Sienivaltakunnan porukka kanuunat kourassa tuhoamassa taistelukenttää, ja antamassa vieressä kököttävälle viholliselle se viimeinen armonlaukaus, niin sanottu nappi otsaan. Yksi piristävä yksityiskohta on se, että Peachistä ei ole tehty mitään takarivissä kököttävää parantajaa, vaan aikalailla puhdas tankki. Tosin prinsessan kutsuminen tankiksi ei liene kohteliasta, pahoittelen.

Sille on syynsä, miksi Link on yleensä täysin mykkä...

Sano sille, Link!

No entäs Rabbids sitten?

Sanon nyt sen, mitä kaikki ajattelevat: Minionit. Rabbidit ovat käytännössä juuri samanlaisia kuin minionit ulkoista olemusta lukuunottamatta. Niitä on sadoittain, ne mutisevat omalla (samankaltaisella) kielellään ja aiheuttavat tuhoa ja sekasortoa omalla rauhattomuudellaan. Ihmettelen suuresti, jos jonkinlaista oikeusjuttua suuntaan tai toiseen ei ole kulkenut. Toisaalta itseäni eivät minionit ole varsinaisesti ärsyttäneet koskaan, joten eivät puputkaan pahasti käy hermoille. Päähuomio on annettu Mariolle ja kumppaneille, mutta juoneen ja maailmaan on saatu mahtavasti monipuolisuutta nimenomaan Rabbidsien avulla. Kentän taustalla tapahtuva pupujen käymä revolverikaksintaistelu on todella kova oivallus. Eräs pomotaistelu sen sijaan laulaa luikauttaa ivallisesti Mariosta, legendaarisia asioita hyväksikäyttäen (Kuten: ”Your princess is in another castle”). Jonkin verran itseäni ärsytti se, että kolmen taistelijan tiimissä on aina oltava sekä Mario, että joku pupuista. Mario, Luigi, Peach olisi unelmakomboni, mutta jää haaveeksi, koska puput eivät voi jäädä kokonaan käyttämättä. Toisaalta vastapainoksi myös kaikki viholliset ovat enemmän ja vähemmän (n. 50%) näitä samoja rusakoita, joten turhaumiaan pääsee purkamaan pyyhkimällä pörröhännöillä lattiaa.

Hassua kyllä, jokaisella heistä on erisävyinen iho.

Ollaan rehellisiä, tässä on ainoa kolmihenkinen dream team, jota kaipaan.

Itse peli kokonaisuutena loistaa

Kenties kaikkein yllättävintä Mario + Rabbids Kingdom Battlessa on sen laajuus. Läpipeluu on vieläkin vaiheessa, sillä nouseva vaikeustaso hidastaa suorittamista kummasti. Uudelleenpeluuarvoa löytyy Ubisoftin tyyliin keräiltävistä asioista, jotka tunnollinen suorittaja hakee vaikka väkisin. Huumori on viety uudelle tasolle, ja pelistä loistaa samaan aikaan suunnaton kunnioitus Nintendoa kohtaan ja piikittely Mario-pelien tietyille kiveenhakatuille periaatteille. Nintendo näyttää viimein toipuneen Super Mario – elokuvan ja CD-i:n The Legend of Zelda – pelien tuottamista sydänsuruista (ja huutonauruista) ja on todella uskaltanut antaa silmäteränsä ulkopuolisen tahon käsiin. Tällä kertaa riski todellakin kannatti, ja Mario + Rabbids Kingdom Battle on tuorein Mario – seikkailu sitten ensimmäisen Super Mario Galaxyn. Se ei ehkä ole täydellinen, loppuun asti hiottu Nintendo-klassikko, mutta se ei myöskään ole ontto Ubisoftin juokse ja kerää – simulaattori. Peli on loistava tapa tappaa aikaa vuoden pää-Marioa, Super Mario Odysseyta, odotellessa. Pelissähän on myös samalta ruudulta pelattava kaksinpeli, joka on kuulema pelin parasta antia, mutta en ole vielä löytänyt kaveria jonka kanssa testata tätä ominaisuutta. Olen kuitenkin myyty, ja ostan myös Season Passin. En Rabbidsien, enkä Marion takia – vaan itse pelin.

Voi Mario Mario, minkä teit.

Mutta yhtään pupua ei vahingoitettu tätä blogipostausta tehdessä. Ei varmasti!

BWAAH! – Teemu Michael

pixelstats trackingpixel

The post Mario + Puput – miten tämä voikin toimia? appeared first on EMP-blogi.

Kategoriat: pelit Teemu Michael Köngäs leffat-tv-pelit

Tagit: mario Mario + Rabbids Mario + Rabbids Kingdom Battle Minionit nintendo Nintendo Switch Rabbids super mario ubisoft XCOM zelda | Pysyvä linkki

Jaa tuote: