Saunassa pitääkin hikoilla!

Tampereen festivaalikauden avannut Sauna Open Air debytoi Ratinan stadionin miljöössä kuluneena viikonloppuna. Koska – tietenkin – olin tottunut juontamaan tapahtumaa järven rannalla, ajomatkalla Helsingistä tuli pohdittua sitä, miten festivaali sopeutuu stadionille. Kyllähän festarit myös Ratinaan taittuivat!

Itse asiassa ilmassa oli lauantaina hyvän Suomi-metallin perhejuhlan tunnelmaa, kun samassa paikassa olivat muun muassa Nightwish, Children Of Bodom sekä päivän päälavan korkannut Stratovarius.

Ja tähän liittyy myös aivan ensimmäinen näkyni saapuessani Ratinaan: Roope Latvala ja Lauri Porra kököttivät kesäauringossa väsäten jotain keskittyneen näköisinä. Laurin tämän vuoden keikkalookiin kuuluu Indiana Jones -hatun lisäksi farkkuliivi, joka sai Saunassa kruununjalokivensä, Roopen itsensä taiteileman Stone-logon! Voin kuvitella, että myös lauantaina esiintyneen Lost Societyn jäbät olisivat arvostaneet vastaavaa kovastikin. Pikkujätkät ovat muuten herttaista porukkaa kaikin tavoin – vaikka tosin näin vanhemman (!?) rouvashenkilön näkökulmasta savua puskeva jättimäinen berberi lavalla aiheuttaa aina pientä positiivista epäilystä...

Nopea keikka-analyysi lauantain päälavan päivän tarjonnasta: Stratovarius hoiti hommansa kokeneen keikkajyrän tavoin ja positiivisena yllätyksenä kuultiin settilistan huutoäänestys, joka päästi myös yleisön vaikuttamaan siihen, mitä tuleman piti.

Bodomit olivat mielestäni tiukemmassa soittovireessä kuin edellisenä päivänä Kivenlahtirockissa (joka oli yhtyeen ensimmäinen kesän keikka). Hemmot raasut joutuivat suuntaamaan Saunan jälkeen  lentokentälle jo aamuneljäksi suuntanaan Ranska. Taottava on, kun rauta on kuumaa ja uusi levy juuri ulkona.

Ruotsalaisen Opethin veto puolestaan oli hyvää vaihtelua muuten kotimaiseen kattaukseen. Mikael Åkerfeldtin johtama poppoo on kaikin tavoin muutenkin sympaattista sakkia.

Illan päättänyt Nightwish alkaa olla pelottavan hyvässä keikkakunnossa ja Floor Jansenin nahka-asu olisi tehnyt Rob Halfordinkin kateelliseksi. On aina hienoa seurata keikkaa, jonka aikana ei tarvitse jännittää lainkaan artistin puolesta, vaan voi keskittyä nauttimaan musiikista. Pitää myös antaa erikois-papukaijamerkki Pyromanille, jonka käden jäljestä olin hyvin ylpeä jo taannoisten Euroviisujen finaalin aikana.

Tätä blogia kirjoittaessani istun Ratinan aurinkoisessa sunnuntai-keskipäivässä ennen porttien aukeamista, minitrukit ajelevat tavaraa backstagella ja vieressäni istuva Silke Yli-Sirniö säätää haastatteluita Hatebreedille ja Lost Societylle, joka kuulemma oli viettänyt yönsä rokkihenkisesti nukkuen viereisessä puistossa. Aurinko paistaa, vieressä kuppi hyvää kahvia ja Stamina tekee soundcheckiään. Voisin väittää, että tulossa on jälleen loistava päivä!

Mikäli kirjoitus oli mielestäsi kiinnostava, jaathan sen eteenpäin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta? Jos sinulla on jotain aiheeseen liittyvää mielessäsi, kirjoita vastaus, niin saamme aiheen ympärille aikaan keskustelua.  

D7JXHTMQYZER