You gotta work butch

Aah, ihanat naiselliset helmat ja korot, kuinka teistä pidänkään! On voimaannuttavaa kävellä kaupungilla kopisevissa korkokengissä huulet punattuina ja kuvitella hallitsevansa maailmaa. Selkä suorana, askel vakaana, katse horisontissa. Yhtäkkiä ylhäinen eleganssini kuitenkin murentuu käsiin ja päälleni kaadetaan ämpärillinen kylmää vettä, kun joku ääliö huutaa jotain halventavaa. Palaan kuningattaruudestani maan pinnalle ja alan raivostuneena huutaa takaisin, askeleissani kuitenkaan sekoamatta. Keskisormenikin saattaa hieman siinä rytäkässä vilahtaa. Minua ei henkilökohtaisesti häiritse huutelut, mutta kun kuvittelen itseni tilalle vaikkapa pikkusiskoni, sisälläni kiehuu. Törkeät miehet ansaitsevat julkisen nolaamisen, eikä minua hävetä tippaakaan nolata heitä.

Feminististä paasausta jokaiselle!

Missä sitten menee törkeän huutelun raja? Jotkut loukkaantuvat jo siitä, kun joku huutaa kadulla vaikkapa "nätti tyttö". Ymmärrän tämän siinä mielessä, että onhan se eräänlaista vallankäyttöä: nainen alennetaan lapsen tasolle tytöttelemällä ja lisäksi huutelija ottaa itselleen oikeuden naisen ulkonäön määrittelyyn. Itse olen kuitenkin näiden huutelujen kohdalla kuunnellut vähän äänensävyä ja toiminut sen mukaan. Ei tavoitteena ole aina olla törkeä, joskus miesten keinot osoittaa kiinnostustaan vain ovat surkeita. Sitäpaitsi itsekin saatan sanoa kaupassa tai kadulla jollekin naiselle tämän olevan kaunis tai jopa saatan kehua jotakin hänen ruumiinosaansa. Toivottavasti he eivät ole pitäneet minua alistavana ahdistelijana.

Törkeää on mielestäni se, kun tarkoituksena on selvästi levitellä testosteroniaan ympäriinsä ja nolata naisia. Tämän huomaa kyllä yleensä heti äänensävystä. Minua ärsyttää, että näitä huuteluja tulee yleensä eniten silloin, kun käytän hameita ja huulipunaa, siis perinteisesti naisellisia vaatteita. Tarkoittaako tämä sitä, että minua pidetään jotenkin heikompana, kun olen perinteisen naisellinen? Raivostuttavaa, sillä koen itse olevani silloin voimakkaimmillani.

Mielestäni on aivan kamalaa, että jotkut kokevat "naisellisten" juttujen olevan jotenkin heikkouden merkki, jopa ihan feministeiksi itseään kutsuvat ihmiset. Kaikki stereotyyppisesti naisellinen on ihan kauhistuttavaa ja sitten pitää tehdä asiat täysin päinvastaisesti ja olla superbutch. Naiset on muka pakotettu rintsikoihin ja huulipunaan. Mielestäni jos leikkaa hiuksensa lyhyiksi ja polttaa rintsikkansa vain siksi, että joku mies on sanonut pitkien hiusten olevan naiselliset ja rintsikoiden hyvä juttu, on vieläkin määrittelyjen vanki. Todellinen vapaus ja feminismi on tietenkin sitä, kun tekee itse niinkuin hyvältä tuntuu ja antaa muidenkin tehdä. Minä rakastan korkokenkiä ja helmoja ja rintsikoita, en siksi, että patriarkaalinen yhteiskunta minut olisi niin aivopessyt (olen harrastanut itsereflektiota ja voin tämän vannoa), vaan siksi, että 15 cm korkokengät jalassa olen 190 cm pitkä ja melkein kaikkien yläpuolella, helmat heiluvat ihanasti kun kävelee tai tanssii ja rintsikat ovat tällä kuppikoolla taivaan lahja. Minua ei kiinnosta, mitä mieltä tästä ovat miehet tai naiset tai wannabe-feministit. Olen superbitch.

Paasauksesta vaatteisiin

Huh, siihen loppui julistus! Se lähti vähän käsistä, mutta kaikki on niin täyttä asiaa, etten poista mitään. Ehkä nuo asiat eivät kuulu perinteiseen tyyliblogiin, mutta tähän blogiin kuuluvat, olennaisesti. Tarkoitukseni oli siis kertoa housuista. Olen nimittäin vannoutunut hameidenkäyttäjä. Tykkään hameista ja mekoista, koska minulla on valtavat reidet. En mitenkään häpeile reisiäni tai yritä piilotella niitä helmoihin, vaan housut eivät vain yleensä istu päälleni. Joitakin housuja olen kuitenkin hyväksynyt vaatekaappiini. Tykkään legginseistä ja korkeavyötäröisistä housuista, joissa on vähän stretchiä.

Välillä on hyvä mennä mukavuusalueensa ulkopuolelle, joten pukeuduin tämän postauksen kuvia varten hieman butchimmin (kysyin tästä termistä poliittisesti valveutuneelta kaveriltani, ja hänen mielestään oli ok käyttää sitä). Puin päälleni siis HOUSUT. Omg. Nämä kuninkaalliset, tiukan seulan läpäisseet housut ovat Queen of Darknessin bondagehousut. Tilasin tietysti ensin liian pienet ja jouduin vaihtamaan ne, sillä housuissa ei ole ollenkaan joustoa. Mutta kun sain oikeankokoiset, ne istuivat kuin nakutettu! Yläosa on tarpeeksi korkea, jotta pyllyni ei vilku enkö joudu kiskomaan näitä ylöskään koko aikaa.

Kun nyt kerran uskaltauduin pukemaan housut, en voinut jättää asiaa siihen. Yhdistin housuihin hihattoman, vaimonhakkaajamallisen valkoisen topin, rennot tennarit ja unisexin käsikorun. Siihen minun butch-meininkini kuitenkin loppui. Topissakin on onneksi ihanan kuolettava suukkojälki. Kuvat on otettu teollisuusalueella, koska jotenkin tähän asuun mielestäni sopi teemaksi raskaan työpäivän tupakkatauko. Siitä myös otsikon sanaleikki, hehheh.

Tämän postauksen opetukset olivat siis seuraavanlaiset: 1. Käytä vaatteita, joissa tunnet olosi maailman valtiaaksi, olivat ne sitten remmihousut tai korkokengät. 2. Huulipuna ei ole naisten alistamista, voisitteko jo takoa sen kalloonne, telaketjufeministit. 3. Törkeät miehet pitää nolata. 4. Elämän tarkoitus on 42.