Attack On Titan - live-action

Armon vuonna 2013 (hitto, siitä on jo niin kauan) levisi maailmalle sen ja oikeastaan seuraavankin vuoden animeilmiö, Attack On Titan (Shingeki No Kyojin). Samannimiseen, loistavaan mangaan perustuva anime todella murtautui kertaheitolla kansan syvien rivien tietouteen, ja sai jopa monet ei-animeharrastajatkin koukkuun. Ensimmäinen tuotantokausi oli 25 jakson mittainen huippumenestys, ja toisen tuotantokauden oli tarkoitus ilmestyä jo heti seuraavana keväänä, vuonna 2014. Noh, tuoreimpien tietojen mukaan se alkaa helmikuussa 2017. Sekin alkaa tuntua jo epätodennäköiseltä, mutta toivotaan parasta. Ainakaan lähdemateriaalin puutetta ei voida enää syyttää. Kakkoskautta odotellessa innokkaimmat fanit tietysti etsivät muuta tekemistä, ja kun mangaakin on luettu (jos joku vielä jaksaa lukea nykypäivänä) ja OVA:t katsottu, on aika tarttua vuoden 2015 helmiin, eli Attack On Titan live-action leffoihin! Sisältää spoilereita ja titaaninjämiä.    

Japanilaiset ja niiden kieroutuneet mielet

Japanilaisella elokuvalla on omia tunnuspiirteitään, joten Attack On Titanit eivät ole elokuvia, jota voi lähteä katsomaan aivan Hollywoodin ”aivot narikkaan” meiningillä. Näistä ehkä silmiinpistävin ja ärsyttävin on tyypillinen ylinäyttelyn tapa, josta saadaankin nautiskella vähän väliä. Koska tunnetiloja on vaikeampi tulkita ilmeiden kautta, ne useimmiten vain huudetaan ilmoille, jotta katsojalle välittyy varmasti oikea viesti. Tämän ja muutaman muun ison asian huomioon ottaen voidaankin todeta, että kyseessä on yllättävän hyvä versio loistavasta sarjasta. Toki kun odotukset oli asetettu tasolle ”Dragonball Evolution”, niin yllättävän hyvä ei vielä kerro juuri mitään. Tiivistäisinkin ajatukseni näihin kahteen sanaan: Huikeaa paskaa. Tunnelmaltaan ja ulkoasultaan elokuva osuu välillä jopa naulan kantaan: Se on ahdistava, synkkä ja oikeasti uhkaava. Ikävä kyllä Attack On Titan tekee sen saman virheen, jonka ah, niin moni johonkin upeaan peliin tai animeen perustuva elokuva on vuosien saatossa tehnyt: Muokkaa lähdemateriaalia liiaksi.

   

Mikään ei ole pelottavampaa, kuin vahva naishahmo. Eläköön miehen euro!

Jos jossain asiassa japanilainen elokuva on samalla tasolla länsimaisen kanssa, niin se on vahvojen naishahmojen lyttääminen. Attack On Titan laittaa leikkuriin tottakai Mikasan, joka on vahva, hiljainen tappaja. Elokuvassa hänet esitetään kukkaistyttönä, joka ei uskalla sanoa miehille vastaan ja on kaikkien vietävissä. Taitava tappaja toki tässäkin, mutta hyvin pitkälti vastakohta originaalille versiolleen. Romantiikkaakin piti jostain repäistä tähän muuten toivottamaan maailmaan, joten Mikasa on vähemmän sisko ja enemmän Erenin sydämen valittu. Alkuperäisen sarjan alun pysäyttävä kohtaus, jossa Eren näkee kuinka titaani syö hänen äitinsä, on jätetty pois. Eren on muuten vain vihainen, kun tulivat ja rikkoivat kylän. Perkele. Yhden kovimmista inflaatioista kärsii myös Hans/Hanji/Hange, joka on sarjasta tutun hieman pimeän, mielipuolisen tutkijan sijaan noh, mielipuoli komediahahmo. Perunatyttö Sasha on nöyryyttävän ruokahalunsa lisäksi saanut jousipyssyn, jolla ampuu titaaneja, yleensä turhaan. Mukana häärii myös joku jeppe, joka pystyy heittämään titaaneja judoheitoilla. Kappale loppukoon tähän.

   

Attack On Titan live-action: Koska sarja ei ole vielä tarpeeksi outo

Tekijät ovat selvästi katsoneet animea ja/tai lukeneet mangaa, sillä elokuvat ovat paikka paikoin hyvinkin uskollisia alkuperäisteokselle. Paikka paikoin ei kuitenkaan riitä, sillä viimeistään kakkososassa tarina lähtee hyvinkin lujaa laukalle. Ymmärrettävästi joku ”vaihtoehtoinen loppu” tarinalle piti keksiä, koska manga on vielä kesken, mutta mikään ei selitä täysin tuulesta temmattuja ja outoja kohtauksia, joita elokuvat välillä viljelevät. Ehkä hämmentävin hetki tulee ensimmäisessä osassa, kun Eren kohtaa Mikasan, mutta Shikishima heittää tätä omenalla ja kietoo Mikasan syliinsä. Eren angstaa pihalla, kun joku naispuolinen hahmo, jolla ei oikeastaan ole mitään merkitystä tarinalle, tulee lohduttamaan tätä. Hän paljastaa olevansa yh-äiti ja pyytää Ereniä alkamaan lapselleen isäksi ja lähestyy Ereniä asettamalla tämän käden rinnoilleen. Luojalle kiitos tämä kiusallinen kohtaus päättyy, kun katsojan tavoin hämmentynyt Eren huomaa titaanin, joka cockblockaa tilanteen. Kiusallisuudessa ja hämmentävyydessä ei paljoa edelliselle häviä myöskään kakkososan kohtaus, jossa Shikishima ja Eren jakavat yhdessä hetken selkeästi Applen suunnittelemassa, täysin valkoisessa huoneessa, valkoisissa asuissa, samppanjaa litkien. Elekielensä Jack Sparrowilta lainaava Shikishima selittää Erenille titaanien alkuperän ja hipelöi tätä, kunnes he palaavat takaisin maan pinnalle jossa teknologia on yhä höyrypainotteista. Unohdetaan, että näimme juuri ultramodernin huoneen täynnä kaikkea edelläkäyvää tekniikkaa. Nämä kohtaukset ovat niin huonoja, että ne alkavat väkisinkin naurattaa.

 

Innokkaan fanin ristiriitaiset tuntemukset

Elokuvat onnistuvat nappaamaan sarjan tunnelman hetkittäin, mutta sitten tulee joko typerää ylinäyttelyä tai joku erittäin omituinen kohtaus, joka taas pilaa kaiken. Koska tarinaa on muuteltu niin paljon suhteessa alkuperäiseen, mutta silti on pyritty pitämään osa samana, syntyy lukematon määrä aukkoja ja epäloogisuuksia, joita ei vain voi peitellä millään. Hahmoja tuodaan mukaan ja tapetaan ilman sen suurempia selityksiä, mutta eipä niihin sitä vertaa tahdo kiintyä, että se jaksaisi kiinnostaa. Lähinnä jäi mietityttämään, että tuliko Jeanin näyttelijällä jotain ristiriitoja kuvausaikataulujen kanssa, kun hahmo vain hävitetään elokuvan loppumetreillä ilman MITÄÄN vaikutusta tarinaan tai hahmoihin. Hahmokehitys on nolla, juoni lähtee laukalle, hevoset on korvattu kovaäänisillä autoilla ja joka ikisellä hahmolla on musta lyhyt tukka (onnea vain länsimaalaisille hahmojen erottamiseen). Taistelukohtaukset, ja titaanit muutenkin ovat ihan kelvollista katsottavaa (lukuun ottamatta niitä isoimpia) ja kyllä nämä jaksavat kiinnostaa (ja ainakin naurattaa) sarjan fania, ihan alkusekunneista loppuun asti. Olisi mahtava tietää, miltä tuntuu katsoa nämä leffat, jos ei ole yhtään seurannut alkuperäistä sarjaa. Siksi pidän kiinni arviostani: Huikeaa paskaa.

 

Älä tyydy elämään muurien sisällä! - Teemu Michael