Aikuinen mies katsoo lastenohjelmia - Pikku Kananen

Aikuinen mies katsoo lastenohjelmia on osio, jossa Teemu Michael (= aikuinen mies) katsoo aiemmin väliin jääneitä Disney klassikoita (ja vähemmän klassikoita) ja kuuntelee sydäntään.

Pikku Kananen (alkuperäiseltä nimeltään Chicken Little) on Walt Disneyn vuonna 2005 valmistunut, todella vähälle huomiolle jäänyt elokuva, jota ei oikein voi millään nimetä klassikoksi. Yllätyin, kun keväällä sain ensimmäistä kertaa kuulla, että kyseessä tosiaan on Disneyn elokuva. Olen toki ollut tietoinen elokuvasta, mutta luulin sen olevan jonkin pienemmän firman vaatimattomampi teos. Noihin aikoihin Disneyltä tuli useita muitakin, ei niin upeita filmejä, kuten Karhuveljeni Koda ja Lehmäjengi, joten ei tämä dramaattinen yllätys ollut. Ja tämän jälkeen kurssi alkoi taas hitaasti, mutta varmasti nousta (Riemukas Robinsonin Perhe, Bolt), joten yhtiön puolella kyseessä saattaa olla Suuri Kananen. Katsotaas, millanen leffa se on.

Isät ja urheilu, mikä pettämätön yhdistelmä.

Tosiaan tarinamme sankari, Pikku Kananen, asustelee isänsä kanssa kahden, koska tämän äiti on yksi niistä sadoista, jopa tuhansista vanhemmista, jotka kokevat mystisen Disney-kuoleman jotta tarinaan saataisiin syvyyttä. Kaikki ei kuitenkaan suju aivan strömsöläisittäin, koska isä ei kuuntele ja on muutenkin jotenkin raivostuttavan äijämäinen ja ontto. Pikku Kananen on ryssinyt kunnolla ja saanut kaupungin vihat niskaansa, koska teki juuri kuten pitääkin, eli hädän sattuessa hälytti apua. Vain Pikku Kanasen onnistuminen maailman yksitoikkoisimmassa lajissa, baseballissa, saa isän taas hyväksymään poikansa. Ja elokuva antaa sen tapahtua, koska tarinan opetus on se, että vaikka olisit kuinka huono urheilussa, jos toivot oikein kovasti, niin onnistut kyllä. Hetken aikaa Pikku Kananen on taas koko kylän sankari, kunnes hälyttää taas apua. Muistakaa lapset, jos ette ole 100% varmoja, että hätä on päällä, ja että se on päällä myös silloin, kun apu tulee, niin älkää pyytäkö apua. Muuten vanhempanne joutuvat häpeämään teitä julmetusti.

Voitko kuvitella? Altavastaajasta tulee sankari! (Spoiler alert)

Pikku Kananen on erittäin tyypillinen epätyypillinen sankari. Pienikokoinen, luonnollisesti silmälasipäinen kaveri, joka kuitenkin nokkeluudellaan pärjää tiettyyn pisteeseen asti. Onko maailma koskaan nähnyt mitään vastaavaa? Ystävinään hänellä on myös erittäin stereotyyppisiä syrjittyjä. Yksi on ruma ankanpoikanen, toinen todella ylipainoinen ja kolmas on ulkomaalainen (se kala, selkeästi ihan eri kulttuurista, kaikista hauskin hahmo). Tätä porukkaa yhdistää ainoastaan se, että kaikkia kiusataan. Näistä elementeistä revitään sitten huumoria, koska mikäpä olisi hassumpaa, kuin läski hikoilemassa.

 

Ihmissuhdedraamaa vai taistelunmelskettä?

Eräs ystäväni tuumasi Lilosta ja Stitchistä, että elokuva olisi parempi ilman "kaikkea sitä avaruusoliohässäkkää". Saman ilmiön kokee mielestäni myös Pikku Kananen, jonka draamallinen juoni ja hahmokehitys olisi kiinnostavampi ilman ylimääräistä toimintaa. Täytyy kuitenkin tunnustaa tosiasiat: Kyseessä on lasten elokuva, ja lapset valitsevat yleensä mielummin avaruusoliomäiskettä, kuin isän ja pojan välisen luottamuksen rakentamista. Mikä avaruusolio-osuudessa oli hienoa, oli se, kun hetken aikaa oikeasti ajattelin, että hahmoja tapettiin lasereilla. Tottakai se olikin vain jokin kosminen siirrin, mutta leikitään että ei ollut. Elokuvan kieroutuinen asia on ehdottomasti se, kun koko leffan koulukiusaajana ja urheilumenestyjänä esiintynyt hahmo Ringa (?) Repo menee päästään pahasti sekaisin siirtimen takia, ja lihava possu tekee päätöksen johon hänellä ei todellakaan ole mitään oikeutta: Kiusaajaa ei palauteta entiselleen. Kaikki ympärillä olevat kyläläiset ilmeisesti vihaavat tätä, koska kukaan ei puutu. Tiedän, että kiusaaminen on todella perseestä ja possu sai kostonsa, mutta c'mon. Miten esimerkiksi tämän perhe reagoi saadessaan tyttärensä aivopestynä kotiin? Miten käy lupaavalle baseball - uralle, kun tähtipelaajasta tuli vihannes? Todella moraalisesti arveluttavaa.

 

Pikku Kananen - kuitti Hollywoodille

Kaikesta huolimatta Pikku Kananen on ihan viihdyttävä, räiskyvä elokuva, joka ei ole onnistunut saavuttamaan sitä potentiaalia, mikä sillä on ollut tuotantovaiheessa. Ei tällä leluja myydä, mutta kyllähän lapset tästä varmasti pitävät, ja sisältäähän se jonkinlaisen opetuksen vaikeiden asioiden läpi juttelemisesta. Kenties paras hetki elokuvassa on kuitenkin loppu, jossa Hollywood saa herjaa omakseen, kun elokuvan sisällä näytetään elokuvaa "Pikku Kananen", jossa tarina on muotoiltu action-muotoon muskeleineen, räjähdyksineen ja bikinmalleineen. Onneksi Disney ei itse koskaan muuta tarinaa, vai mitä sanovat Grimmin veljekset?

 

Pysy kanavalla! - Teemu Michael