Teemu Michael tekee blogia – nyt jo 100. kerran!

Sata blogautusta, se on järjetön määrä tekstiä. Tekstiä, jota ei suunnitella – ei piirretä ajatuskarttoja, ei liioin ranskalaisia viivoja. Raakaa tekstiä suoraan sielusta ruudulle, ilman oikolukemista tai sensuuria. 100 postausta ja reilut kaksi vuotta sitten, kun aloin kirjoittaa blogia EMP:lle, tiesin kyllä, että tämä merkkipaalu tullaan saavuttamaan, mikäli se minulle suodaan. Kiitos teidän, aktiivisten lukijoiden, olemme saavuttaneet tuon maagisen haamurajan. Kiitos siitä! Nyt tahtoisin käyttää pienen hetken ihan vain fiilistelläkseni kulunutta aikaa, sekä analysoiden hieman viihdemaailman tilannetta ja kenties hieman tulevaisuuttakin (mutta enimmäkseen fiilistelläkseni).

Bloggaajan renttu liian isoissa saappaissa jo vuodesta 1991

Aloittaessani bloggaamisen EMP:lle, oli minulle koko maailma auki. Kun aiheet on rajoitettu ”TV, elokuvat ja pelit” niin jokainen ymmärtää, että potentiaalisia aiheita on loputtomasti. Tuolloin oli todella helppoa intoutua ja syventyä yhteen aiheeseen blogia varten. Aloitin itselleni tutuimmista, eli Nintendo-aiheista kuten Zelda ja Pokemon. Uusia supersankarileffoja tuli maltilliseen tahtiin, joten niistä oli aina mukava kirjoitella. Vaikea osuus alkoi sen jälkeen, kun tutut aiheet oli koluttu: Olisi perehdyttävä uusiin aiheisiin. Katsottava sarjoja ja leffoja, jotka eivät ole aiemmin kiinnostaneet tarpeeksi. Ongelmaksi muodostui piakkoin valinnanvaikeus, sillä pelkästään HBO Nordicin, Netflixin ja Viaplayn yhteenlaskettu tarjonta on aivan käsittämätön. Ja kun suosikkisarjaa onkin tehty se 12 tuontokautta 24 jakson seteissä, ja jokainen jakso kestää 50 minuuttia, niin sen läpikatselu ei olekkaan enää kovin näppärä homma (yli 250 tuntia). Myös potentiaalista katsottavaa tuntuu olevan enemmän kuin koskaan (kiitos Netflixin omat tuotannot), ja olen myös joutunut toteamaan, ettei kaikkia elokuviin saapuvia elokuviakaan ehdi katsomaan. Vaikka ruutuaika lisääntyy, niin yhä enemmissä määrin tulee kavereille sanottua ”Se pitäisi kyllä katsoa” eikä ”Se on kyllä loistava”. Tietysti kyseessä on positiivinen ongelma, ja on mahtavaa kun saa tehdä työtä, jossa kiinnostavista aiheista on ylitarjontaa. Mutta miten malttaa keskittyä vain tiettyyn aiheeseen kerrallaan? Mitä jos se toinen sarja olisi kuitenkin kiinnostavampi?

Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven – ja muuttukoon suolapatsaaksi

Olen myös välillä epäillyt ja kritisoinut itseäni kovasti. Muistan, kuinka vasta aloitellessani hommia, menin katsomaan Batman v Superman: Dawn of Justice ja ihan oikeasti tykkäsin siitä. Sama tapahtui myöhemmin Suicide Squadin kanssa, ja kuten tiedämme, niin molemmat elokuvat ammuttiin totaalisesti alas internetissä. Tämä tietysti sai minut miettimään, mikä minä olen kirjoittamaan mitään blogia? Mitätön medianomiopiskelija, joka ei edes osaa suhtautua tiukan kriittisesti Suicide Squadin kaltaiseen vitsiin. Olenko lempeämpi elokuvia kohtaan, koska katson niitä ns. firman piikkiin? Näiden kysymysten kanssa painin pitkään, mutta näin 100. blogin kohdalla voin jo kylmän viileästi todeta, että kyseessähän on vain yhden ihmisen mielipide. Käytännössä elokuva on yhtä hyvä kuin se tunne, joka katsojalla on, kun hän poistuu teatterista. Jos leffan päättymisen jälkeen selaat kolme tuntia Redditiä ja käännät takkisi elokuvan suhteen, niin onko elokuva ollut huono, vai teetkö jotain väärin? Kyse on viihteestä. Jos se viihdyttää, edes sen kaksi tuntia teatterissa, niin silloinhan se on aivan onnistunutta. Supersankarileffat eivät yleensä kilpaile Oscar – palkinnoista, joten ehkä niitä ei tarvitse katsoa niin akateemisen linssin lävitse. Mutta onhan se BvS kieltämättä aika huono.

Oscareista puheenollen…?

Videopeliosastolla käynnisssä ruuhkavuodet – vanhoja tuttuja ja uusia naamoja

Vaikka vuodet vierivät, niin pelaan edelleen paljon videopelejä, avovaimon mukaan liikaa, omasta mielestä en riittävästi. Nintendon fanipoikana olen päässyt seuraamaan (ja osittain hehkutuksellani myös edesauttamaan) Nintendon uutta nousua kukoistukseen hymyssä suin. Mutta myös pelimaailman puolella tahti kiihtyy, ja hyviä pelejä tulee aina vain useammin markkinoille. Olen alkanut hitaasti mutta varmasit revetä kahteen suuntaan, sillä niin paljon kuin minua kiinnostavatkin uudet pelikehityksen suunnat ja esimerkiksi VR, niin olen alkanut kiihtyvällä tahdilla kasvattaa retropelikokoelmaani. Segat ja Nintendot johdattavat minut ajassa taaksepäin, mutta ymmärrän kyllä hyvin, että esimerkiksi nuoremman polven lukijoita eivät retroaiheet välttämättä kiinnosta. Miksi kaivella vanhoja pelejä, kun koko ajan tulee aina vain isompia ja kauniimpia, suorastaan teideteoksia, kuten The Legend of Zelda: Breath of the Wild? En sorru sanomaan, että pelit olivat ennen parempia, mutta ennen vanhaan peleihin oli pakko sitoutua, koska ei ollut muita saatavilla. Nykyään taas on kaikki maailman pelit saatavilla parilla klikkauksella, mutta pelit itsessään vaativat pitkää sitoutumista. Itse aion jatkaa molempiin suuntiin venymistä toistaiseksi, katsotaan nyt, kumpi suunta antaa ensin periksi (todennäköisesti teknologinen aallonharja, koska ei tässä kukaan nuoremmaksi muutu). Kun päästään täysi kierros ja ympyrä sulkeutuu, eli voin pelata kasibittistä virtuaalitodellisuudessa, ette tule enää näkemään minua. Siihen asti hehkutan seuraavaa Super Smash Bros. – peliä täysillä!

Pelimainokset oli ennen vanhaan paljon parempia!

Yli 9000 sanaa myöhemmin – kiitos kun olet lukenut blogia

Huomaan jo itsekin jaarittelevani, enkä ole vielä edes päässyt animeen, joka on taas aivan oma maailmansa! Jostain on aina karsittava, ja minulla se on valitettavasti ollut anime, enkä ole juuri muuta ehtinyt oikeastaan hetkeen katsoa kuin Boku no Hero Academian pari tuotantokautta. Onneksi EMP-blogiin saatiin tervetullut vahvistus, Sasetar, joka hoitaa tuon animeosaston jatkossa varmasti minua huolellisemmin. Siis uusi syy seurata EMP-blogia, jes! Nyt täytyy jo alkaa jarruttelemaan tämän postauksen suhteen, joten kiitos sinulle, joka olet jaksanut lukea juttujani tähän asti, nyt aletaan suunnittelemaan seuraavaa 100 blogausta! Pysy kanavalla!

PS: Vaikka aiheähky onkin välillä vakava, niin aina saa ehdottaa, jos haluaisit lukea blogautuksen jostain tietystä aiheesta! On se heti helpompi keskittyä, jos tietää, että jossain joku odottaa juttua kyseisestä aiheesta. Teemu Michael out!

The post Teemu Michael tekee blogia – nyt jo 100. kerran! appeared first on EMP-blogi.