Vaiana - Disney vaihtaa jäätiköt mereen

Walt Disneyn tulevien klassikoiden joukkoon lisättiin uusimpana tulokkaana elokuva Moana. Harmillisesti kuitenkin pizzojen luvatussa maassa Italiassa tuo nimi herättää tuntemuksia aivan muualla, kuin lapsen uskossa. Lapsien viihdyttämisen sijaan niiden tekemiseen kameran edessä keskittynyt, jo edesmennyt näyttelijätär Moana on sen verran tunnettu, että nimi päätettiin suosiolla vaihtaa koko Euroopassa, ja on nyt Vaiana. Tällaisia kunnianosoituksia monikansallisilta jättiläismaailmanvalloitusfirmoilta harvoin satelee ko. genren näyttelijäkunnalle. Heti alkuun on selvää, mihin Vaiana pohjautuu: Frozenin uskomattoman tarunhohtoisen, miltei Leijonakuningasmaisen menestyksen jälkeen piti tehdä jotain täysin erilaista. Siksi lumisista maisemista siirrytään Polynesia-tyyppiseen miljööseen, jossa paitaa ei tarvitse käyttää koskaan. Kuten elokuvassa myös mainitaan, itse Vaiana ei myöskään ole mikään prinsessa, vaan heimopäällikön tytär ja seikkailija. Lähtökohdat ovat siis hyvät! Sisältää yksityiskohtia ja juonipaljastuksia.  

Varrella virran

Tarinassa on kaikki klassisen Disney - tarinan ainekset: Nuori tyttö, joka ei oikein sopeudu vaan tahtoo nähdä pidemmälle kuin kotisaarelleen. Oman elämänsä jedimestarina toimiva isoäiti, jonka täytyy heittää veivit että sankari ymmärtää lähteä maailmalle, lähestyvä maailmanloppu, kuspäinen puolijumala ja tuulta purjeissa. Olennaisena osana on kimmeltävä kivi, jota lähdetään kuskaamaan maailman laidalle ja aina kun mahdollista, niin puhjetaan laulamaan. Laulut ovat tuttua kauraa, itsetutkiskelua, ankaraa tsemppausta, vihulaisen omaelämäkertaa etc. Hassua on, että yksikään näistä kappaleista ei ainakaan suomenkielisessä versiossa erottunut eikä jäänyt millään tavalla mieleen. Ainakaan ei tarvitse kokea uutta "Let It Go" - ilmiötä (Vaikkakin Fuck it all - versio on oikeasti hauska).

Elämän aallokoissa

Ylisuojelevainen heimopäällikköisä ja kapinoiva tytär kuulostaa tutulta kaavalta ja sitähän se vähän onkin. Vaiana on kuitenkin oiva malliesimerkki nykyajan strong independent woman - sankarittaresta, ja pistää merelle päästyään mukavasti hanttiin puolijumala Mauille (Niinku Mauri, mut ilman ärrää). Kaksikon vääntäminen on hauskaa katseltavaa, joskin parhaat naurut kirvoittaa Mauin elävä tatuointi, sekopäisen kukko Heihein tullessa hyvänä kakkosena. Suurimman vastavoiman roolissa toimva mykkä tulijumala/laavademoni Te Kā herättää mukavasti pelkoa ja ahdistusta, kuten kunnon pahiksen kuuluukin. Silti shown varastavat ehdottomasti elokuvan omat henkilökohtaiset Ewokit, kookospähkinäpiraatit, joiden hurjistuttavaa joukkoa kutsutaan nimellä Kakamora. Tämän juonen kannalta epäoleellisen porukan olisi suvainnut saapua toisenkin kerran elokuvan aikana, mutta ehkä jatko-osassa (totta kai tulee jatko-osa). Kakamora pieksee Minionit milloin vain!

 

https://www.youtube.com/watch?v=jDz2GRfa2Bk

Vaiana vaiko Vainaja

Kokonaisuutena Vaiana on ihan mukiinmenevä Disney-elokuva, jossa pääosassa ei ole perinteinen prinsessa hädässä, eikä prinssiäkään tarvita. Olettaen, että alkuperäisten ääninäyttelijöiden kera laulutkin ovat hieman siedettävämpiä (luotan sinuun, The Rock) ei kritiikille hirveästi löydä paikkaa. Isoäidin lämmin halaus tämän kuoleman jälkeen on vähintäänkin kysenalainen juttu, mutta siinä se laulaessa menee sekin kuin huomaamatta. Kohdeyleisöönsä elokuva varmaankin uppoaa, joskin sitä söpöä possukaveria varmaan olisi kaivattu enemmän. Elokuvan paras vitsi ei aukea lapsille eikä varmasti monelle aikuisellekaan (ainakaan suomeksi): "Kun kirjoittaa linnulla, se on Twiittaamista". Näihin kuviin ja tunnelmiin, eikä sitten yhtään kommenttia siitä, kuinka tämä on taas Disneyltä "hömpäksi naamioitua kulttuurista riistoa."

 

Ladatkaa Finnkinon leffapeli, aivan mahtava oivallus! - Teemu Michael