Kamelot / ReVamp, Tampereen Pakkahuone, 6.11.2013 - We know this is the land of heavy metal...

"Hienoa palata Suomeen - tällä maalla on aivan erityinen paikka sydämessäni, ja te varmaankin tiedätte syyn", nelisen vuotta toimineen hollantilaisen ReVampin solisti Floor Jansen kertoo muutaman sadan hengen vahvuiselle tamperelaisyleisölle marraskuisena keskiviikkoiltana. Kyllä, suurin osa yleisöstä tietää syyn - ainakin Pakkahuoneelle ilmestyneiden Nightwish-paitojen määrästä päätellen.

Useiden Nightwish-keikkojen jälkeen on itse asiassa erittäin mielenkiintoista nähdä Jansen tositoimissa hänen oman orkesterinsa kanssa. Muutamista Nightwishin mieleen tuovista musiikillisista häivähdyksistä huolimatta ReVamp kulkee omia raskaita polkujaan verrattuna kiteeläisyhtyeeseen - aivan kuten laulaja asian esille välispiikissään tuokin: "Are you ready for some serious heavy metal?". Naulan kantaan: ReVamp täräyttää Nightwishiä painavammin ja pääseepä keulakuva esittelemään muutamaan otteeseen myös deathmetal-tyylisiä laulutulkintoja. ReVampin musiikin rankkuus näyttää tulevan yllätyksenä joillekin Pakkahuoneelle saapuneille satunnaisemmille faneille - ainakin heidän lievästi kummastuneista katseista päätellen.

Kovin isona yllätyksenä ei puolestaan tule se, että ReVamp saa yleisön mukaansa vaivatta, vaikka yhtye soittaa tänään illan kakkosbändinä. Ja onhan se toki itsestään selvää, että täkäläisten raskaan musiikin ystävien sympatiat ovat Nightwishin "pulasta nostaneen" Jansenin puolella ja tämän(kin) vuoksi hollantilaislaulaja on jo nyt lunastanut itselleen ikuisen "lämpimästi tervetuloa Suomeen" -passin.

Nightwishin keikoilla jo muutaman kommentin verran suomea puhunut laulaja on myös oppinut uusia sanoja ja kertoipa hän tamperelaisyleisölle opiskelevansa suomea koko ajan. "(Studying) is good for my brain", Jansen lisäsi, eivätkä tällaiset lausunnot tietenkään vähennä hänen suosiotaan näillä leveyspiireillä.

ReVampin läpeensä taidokas, mutta musiikillisesti hieman kasvoton konsertti päättyi neljänkymmenenviiden minuutin jälkeen lämpimissä tunnelmissa. Jansen vaikutti aidosti ilahtuneelta suomalaisyleisön vastaanotosta ja esiintyminen päättyikin leveisiin hymyihin, niin lavalla kuin yleisönkin puolella.

Puolen tunnin hengähdystauon kuluttua olikin sitten illan pääesiintyjän vuoro. Sattumoisin juuri Nightwishin kanssa Yhdysvaltoja mittavasti kiertänyt, jo vuonna 1992 perustettu Kamelot on noussut Suomessakin varsin mukavaan asemaan viime vuosina ja floridalaisyhtye näyttikin puolitoistatuntisensa aikana, miksi heidän suosionsa on hitaassa, mutta varmassa kasvussa.

Jos lähdetään liikkeelle vaikkapa ulkomusiikillisista asioista niin Kamelot oli lavastanut Pakkahuoneen estradista yllättävänkin tyylikkään ja ehdottomasti itsensä näköisen. Bändi oli esimerkiksi asettanut lavan etureunalle kookkaan ulokkeen eivätkä muusikot jättäneetkään tuota "lisätilaa" käyttämättä. Myös yhtyeen valoteknikko todisti olevansa tilanteen herra heti ensisekunneista lähtien, sillä normaalista kattauksesta hieman vahvistettu Pakkahuoneen lamppusetti esitteli Kamelotin vahvuudet todella hienossa valossa - siis ihan kirjaimellisesti.

Kuten asiaan vihkiytyneet tietävät niin pohjoismaalaisiin solisteihin jo pitkään luottaneen Kamelotin norjalaislaulaja Roy Khan vaihtui kesällä 2012 komeaääniseen ruotsalaiseen Tommy Karevikiin, ja vaikka viimeksi mainitun karisma ei aivan ylläkään Khanin tasolle, niin Kamelotilla ei silti ole mitään hätää uuden keulakuvansa kanssa - sen verran suvereenisti Karevik on ottanut paikkansa jenkkiryhmän keulalla. "Come on, we know this is the land of heavy metal", aktiivisesti ympäri lavaa liikkunut Karevik kuulutti konsertin alkupuolella ja sulatti samalla viimeisetkin epäilevät sydämet.

Vuonna 2010 edellisen kerran Pakkahuoneella esiintyneen Kamelotin studioalbumit ovat varsin tasokkaita melodisen metallin näytöksiä, mutta vasta livenä bändi näyttää saavuttavan sen todellisen hurmoksen - toisin sanoen sen tason, joka nostaa Kamelotin omalle tasolleen tuhansien kollegoiden joukosta. Jos bändi onnistuu jatkamaan seuraavalla pitkäsoitollaan "Silverthornin" (2012) tasolla niin Kamelotilla ei ole jatkossakaan kuin yksi suunta: siis ylemmäs ja korkeammalle.

Mikäli kirjoitus oli mielestäsi kiinnostava, jaathan sen eteenpäin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta? Jos sinulla on jotain aiheeseen liittyvää mielessäsi, kirjoita kommentti, niin saamme aiheen ympärille aikaan keskustelua. Tätä kirjoitusta saa vapaasti lainata ja siihen linkittää, kunhan vain muistat mainita lähteen.