Walhalla wacht (CD ) | Heidevolk

artistilta Antti Korpinen (null) On kyse sitten suomirockin suosituimmasta talonpoikaretkueesta tai metallikentän lukuisista viikinki/folk/pakana-ryhmistä, tuntuisi männäaikain muistelu kansallisromanttisine vivahteineen olevan tätä nykyä muodissa. Kaltaiseni pelimannirajoitteisen musiikinystävän on vaikea ymmärtää esimerkiksi sitä, kuinka Korpiklaanin kaltainen bändi voidaan signata Nuclear Blastin kokoiselle jättilafkalle inflamesien ja dimmuborgirien jatkoksi. Hollantilainen Heidevolk on joka tapauksessa yksi bändi, jolla Korpiklaanin jättämää aukkoa pyritään suomalaisten ex-lafka Napalm Recordsin rosterissa paikkaamaan. Walhalla Wacht pistääkin jalalla tutun koreasti. Levyltä löytyy niin tyypillisen sammaltavaa hoilausta kuin pakanametallille ominaisia black metal -vivahteitakin - joskin jälkimmäiset Heidevolk jättää toisella täyspitkällään varsin pieneen rooliin. Pääpaino on sen sijaan keinahtelevassa poljennossa ja positiivishenkisissä melodioissa. Levyltä löytyy myös hieman suoraviivaisempia ja rivakampia metalliraitoja Het Wilde Heerin malliin, mutta niitäkin maustetaan puhtaalla "viikinkihoilauksella" ja viululla. Walhalla Wacht on lyhyesti sanottuna yllätyksetön ja keskimääräistä iskemättömämpi pakanametallituotos. Musiikillisten vajavaisuuksien lisäksi Heidevolk jättää toivomisen varaa myös kansitaiteen ja tuotannon saralla. Vaikkapa iso osa Metsatöllin viehätyksestä perustuu ainakin omalla kohdallani yhtyeen aidon ja konstailemattomaan oloiseen yleisilmeeseen. Tässä genressä ei yksinkertaisesti ole varaa heittää levylle Walhalla Wachtin tyylistä, fiilikseltään onttoa kansitaidetta. Myös levyn tuotanto kumisee monin paikoin tyhjää - esimerkiksi perinnesoittimille tunnuttaisiin antavan tasan sen verran tilaa kuin genren tunnusmerkkien täyttämiseen on pakko. "Geneerinen" lienee se sana, jolla Walhalla Wachtia ensimmäisenä kuvailisin. Itse asiassa levy on ajoittain lähes ärsyttävän mitäänsanomaton. Ainoastaan rauhallisen kaunis päätösraita Dagenraad nousee levyltä esiin aidosti potentiaalisena sävellyksenä. Siksipä en suosittele levyä kuin kiihkeimmille pakanametalli-addikteille.