Loppuunmyyty!

Year of the black rainbow (CD ) | Coheed And Cambria

Lisää tietoa tuotteesta
Tätä tuotetta ei ole tällä hetkellä saatavilla.

Jaa

Tuotteen kuvaus

Newyorkilaisen proge/postrock-bändin viides studiolevy päättää giganttisen "The Amory Wars" -scifisaagan. Hieno lätty, jolla bändi yltää uusiin sfääreihin.

Maksa laskulla

Yksinoikeustuotteita

30 päivän ilmainen palautus

Loistava asiakaspalvelu

Tuotteen tietoja

Tuotenumero 169346
Musiikkigenre Progressive Rock
Yksinoikeustuote Ei
Mediaformaatti 1-3 CD
Tuotteen teema Bändit
Artisti Coheed And Cambria
Tuotteen tyyppi CD
Julkaisupäivä 09/04/2010

CD 1

  • 1.
    One (Album Version)
  • 2.
    The Broken (Album Version)
  • 3.
    Guns Of Summer (Album Version)
  • 4.
    Here We Are Juggernaut (Album Version)
  • 5.
    Far (Album Version)
  • 6.
    This Shattered Symphony (Album Version)
  • 7.
    World Of Lines (Album Version)
  • 8.
    Made Out Of Nothing (All That I Am) (Album Version)
  • 9.
    Pearl Of The Stars (Album Version)
  • 10.
    In The Flame Of Error (Album Version)
  • 11.
    When Skeletons Live (Album Version)
  • 12.
    The Black Rainbow (Album Version)

artistilta Dayal Patterson (07.04.2010) Proge-eepos saa yllättävän lopun Coheed and Cambria sai valmiiksi The Amory Wars -scifisaagansa viidennen ja ilmeisesti viimeisen osan (vaikka vaikuttaakin siltä, että bändi ei ole täysin vakuuttunut päätöksestään...) Vaikka levy ei kerrokaan tarinan loppua -- kyseessähän on hämmentävästi sen alkusoitto -- fanit saattoivat uumoilla bändin päättävän moniosaisen eepoksensa räjähtävään finaaliin , jollainen levy ei kuitenkaan ole. Tämä ei silti ole moite: "Year of the Black Rainbow" ei vain ole yhtä mahtipontinen ja melodramaattinen kuin edeltäjänsä, vaikka bändi tekeekin selvästi uusia aluevaltauksia. Levy ei ole missään mielessä ennalta-arvattava, ja esimerkiksi "Guns of Summer" nostattaa kulmakarvoja drum’n’bass-tyylisillä perkussioillaan ja liki Skindredin mieleentuovalla fiiliksellään. Coheed and Cambrian kulmikkaat sävelteokset soljuvat nyt tasapainoisemmin ja jopa kypsemmin kuin koskaan aiemmin. Sooloja toki kuullaan, kitarat poukkoilevat edelleen sekopäisinä sinne sun tänne ja Claudio Sanchezin laulu kaikuu yhä kuulaana, mutta progressiivisesta pohjavireestä huolimatta sävellykset ovat suoraviivaisempia ja tuotanto täyteläisempää eikä niin kontrastista kuin aiemmin. Lopputuloksena on syntynyt bändin soljuvin ja luultavasti myös nautinnollisin levy.