Pelottavat elokuvat, vampyyrielokuvat, kauhuelokuvat: Valkokankaalla on nähty melkoinen määrä tarinoita, jotka ovat vaikuttaneet goottilaisuuteen sekä visuaalisesti että sisällöllisesti. Nosferatun myötä karmivan vampyyrin arkkityyppi tuli valkokankaalle, ja sen jälkeen tuli Bela Lugosin esittämä Dracula. Yksi dark wave -yhtye Bauhausin tunnetuimmista kappaleista on nimeltään "Bela Lugosi`s dead". Myöhemmin he soittivat kappaleen toisen vampyyrielokuvan "Desire" kohtauksessa, jossa myös David Bowie oli mukana. Kappale vietti Wikipedian mukaan 131 viikkoa Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisillä listoilla. Goottielokuvien romanttinen ryhmä jättää mielellään nämä varhaiset vampyyrielokuvat väliin ja pitäytyy uusissa elokuvasovituksissa, kuten "Bram Stokerin Draculassa" tai "Vampyyrin haastattelussa", joissa keskitytään romanttiseen tunnelmaan ja tunteisiin, mitä tulee asuihin ja karismaan.
Pelottelu- ja kauhuelokuvilla on myös perinteitä mustassa näyttämössä. Niitä soitetaan edelleen goottijuhlien näytöillä ja ne täydentävät goottibändien esityksiä taustalla. Täällä esiintyy hirviöitä, aaveita, riivattuja ihmisiä, ihmissusia ja zombeja. Godzilla, Tarantula, Frankenstein, Psycho ja Necronomicon ovat vain muutamia tämän genren elokuvia.
Addams Familyn myötä myös musta skene sai runsaasti asuinnostusta sarjojen saralla. Morticia Addams on vielä nykyäänkin todellinen tyylillinen roolimalli. Ajankohtaisempia sarjoja, jotka vetoavat goottiyleisöön, ovat esimerkiksi Penny Dreadful tai Buffyn ja Luciferin kaltaiset kevyet sarjat. Periaatteessa jokaisessa elokuvassa ja sarjassa, joka käsittelee yliluonnollista tai okkultismia, hirviöitä, vampyyrejä tai noitia, on goottilaista potentiaalia. Fantasiaelokuvien laaja kirjo tarjoaa myös goottielokuvien visuaalista kehitystä kerta toisensa jälkeen. Erityisesti romanttiset hahmot ja roistot on kopioitu. Esimerkiksi sarviasusteiden trendi sai alkunsa Maleficent-elokuvasta. Myös Tim Burtonin animaatioelokuvat ovat erityisen suosittuja.
Erittäin tärkeä elokuva on James O'Barrin alkuperäisteokseen perustuva "The Crow", joka julkaistiin vuonna 1994. Eric Dravenin hahmo käynnisti kokonaisen aallon jäljittelijöitä, jotka veivät päähenkilön muovaamaa tyyliä mukanaan.
Spook, kauhu ja karmivuus oli olemassa myös radiossa ennen television aikakautta. Kirjallisuudesta luettiin ääneen pelottavia ja kauhutarinoita. Uudempia radiosarjoja ovat esimerkiksi Ghost Shocker, Macabros-sarja tai John Sinclair. Goottilaisia motiiveja löytyy jopa tietokonepeleistä, esimerkiksi Resident Evil -sarjasta tai Alone in the Darkista.