Gootti on alakulttuuri, joka kasvoi 1970-luvun lopun punkista ja huomattiin ensimmäisen kerran 1980-luvun alussa. Se sai nimensä musiikin mukaan, jota silloinen musiikkilehdistö kutsui goottilaiseksi. Epäillään, että Joy Divisionin manageri ei ollut täysin syytön tähän, kun hän vastasi BBC:n toimittajalle "goottimusiikkia", kun häneltä kysyttiin, mitä musiikkityyppiä Joy Division -yhtye edustaisi. Mutta tässä on koko joukko teorioita.
Goottirock oli skenen alkuperäistä musiikkia, ja gootit olivat lavan edessä olevia nuoria, jotka ottivat esille kuoleman ja katoavaisuuden kaltaisia teemoja, kopioivat bändien synkkää tyyliä ja jalostivat sitä viittauksilla vanhoihin kauhuelokuviin. Nykyään goottilaisuus liittyy suoraan sairaalloisiin teemoihin, joita myös edustetaan ulkomaailmalle. Yksilöllisyys, pieni kapinallisuus ja halu olla rauhassa ovat nykyään hämmentävien goottiasujen takana.
Gotiikalla ei ole mitään tekemistä goottien kanssa, ja se liittyy vain marginaalisesti goottilaisiin katedraaleihin. Pikemminkin goottilainen tarkoittaa tässä "synkkää" ja "aavemaista", ehkä myös "surullista" ja "kaipaavaa". Sana viittasi aluksi musiikkiin, joka kuulosti samalta ja erosi selvästi muista sen ajan tyylilajeista.
Vuosien 1982 ja 1983 välillä termi "gootit" yleistyi. The Southern Death Cult -yhtyeen laulaja Ian Astbury kutsui Sex Gang Children -yhtyeen faneja "gootteiksi" ja antoi pian sen jälkeen itse mallin termin jatkokäytölle. Musiikkitoimittaja Tom Vague kutsui Astburya lavalla seurannutta berliiniläistä yleisöä "goottien joukoiksi". Toimittajat olivat löytäneet lokeronsa. Vuoteen 1984 mennessä englantilaisessa lehdistössä oli ilmestynyt lukuisia artikkeleita uudesta ja oudosta nuorisokulttuurista, ja termi "gootti" oli otettu käyttöön ja levinnyt.
90-luvun puolivälissä ja lopulla gootit saivat monia negatiivisia otsikoita, kun jotkut murhat yhdistettiin rikospaikalle, koska tekijät olivat gootteja. Nopeasti oletettiin, että syyllinen oli itse skene, koska synkkä musiikki ja kuolemaa ja katoavaisuutta käsittelevät sanoitukset vaikuttaisivat ihmisiin. Lukuisia raportteja ja artikkeleita ilmestyi, jotka joko palvelivat kliseistä tai purkivat oletuksia.
Kun 2000-luvun alussa "goottilainen" kehittyi myös yhä enemmän muotitermiksi ja suosituksi merkinnäksi kaikenlaisille tuotteille. Muotituottajat käyttävät sitä kuvaamaan erityisen tummia, synkkiä ja trendikkäitä vaatteita. Goottilaisuudesta tuli markkinointitermi, ja siksi se joutui huonoon valoon skenen jäsenten keskuudessa. Jo muutaman vuoden ajan ihmiset ovat tarkoituksella kutsuneet itseään uudelleen Grufiksi tai Waveriksi, jotta heidän ei tarvitsisi sijoittaa itseään kaupallistetun termin "Gothic" alle.
Yhteiskunnassa "gootti" on jo pitkään ollut yleinen termi nuorille ja aikuisille, jotka kulkevat mustissa vaatteissa ja kuuntelevat "outoa" musiikkia. Erottautuakseen gootiksi 80-luvun tapaan on nykyään turvauduttava yhä rajumpaan muotoiluun. Valtavirta on kuumana goottien kannoilla.