Aikuinen mies katsoo lastenohjelmia - Lilo & Stitch

Eräänä kauniina iltana tulivat hellun kanssa keskusteluaiheeksi Walt Disneyn unohtumattomat klassikot. Siinä sitten päädyttiin selvittämään, mikä on klassikon määritelmä Disneyllä, ja mitä kaikkia niitä nyt sitten onkaan. Siinä järjettömän pitkää listaa läpi lukiessa tuli ilmi, kuinka monta näistä korvaamattomista (ja täysin korvattavissa olevista) elokuvista on allekirjoittaneella jäänyt vuosien varrella katsomatta. Siispä päätin alkaa sivistämään itseäni ja siinä sivussa tarjota sisältöä blogiin uudella teemaosiolla eli ”Aikuinen mies katsoo lastenohjelmia”. Tässä osiossa siis täyttelen sivistyksessäni olevia ammottavia aukkoja ja katson minulta väliin jääneitä Disneyn lastenleffoja, jonka jälkeen kommentoin niitä lyhyesti. Luojan kiitos, aikuinen ei tarkoita automaattisesti kyynistä, vaan aikuinen miespuolinen medianomiopiskelija todennäköiseti enimmäkseen herkistelee. Joka tapauksessa ensimmäisenä vuorossa on Lilo & Stitch !  

Lilo & Stitch - tarina sinisen öllimöllin ja pikkutytön ystävyydestä

Lilo & Stitch ilmestyi vuonna 2002, ollessani 11-vuotias, joten en tiedä, miten se on jäänyt minulta väliin. Muistan kavereiden jopa hehkuttaneen sitä, mutta kenties sen söpö ulkonäkö ja iloinen tunnelma julisteissa olivat liian kova pala silloiselle ”kovalle jätkälle”. Kovistelun sijaan olisi leffa kannattanut katsoa, sillä se kertoo geenimutaation tuloksena syntyvästä avaruusoliosta, joka kokee geneettistä tarvetta tuhota kaiken mitä näkee. Eli kaikki mitä pikkupoika elokuvalta tahtoo. Olento (Hän on siis Stitch) pääsee kuitenkin kuitenkin karkaamaan teloituskulkueestaan ja tekee pakkolaskun Hawaiille, jossa joutuu esittämään kiusatun pikkutytön lemmikkiä, jotteivat intergalaktiset varjostajat räiskisi tätä avaruuspölyksi. Stitch puree hammasta ja koittaa olla jyrsimättä jokaista vastaantulijaa, vaikka on selvästi ärsyyntynyt. Myöhemmin Stitch pysähtyy pohtimaan eksisentiaalisia kysymyksiä ja kasvaa ihmismäisemmäksi.

   

Ei mikään prinsessahömppä

Lilo, tarinan päähenkilö on erilainen nuori, pieni tyttö jolla on hyvin omituinen tarve kuvata vaatteettomia lihavia turisteja. Hänen vanhempansa ovat kokeneet Disney – kuoleman, ja hän elää siskonsa kanssa kahden. Häntä kiusataan outojen harrastustensa takia. Hän saa lemmikikseen ja ystäväkseen Stitchin, ja saa lopulta jaettua Elvis – faniutensa jonkun muun kanssa. Tällä hahmolla on hyvin yksityiskohtaiset intressit, ja se toimii. Ainoastaan räiskyvät avaruusaseet jättävät neitokaisen räiskyvän persoonan kakkoseksi. Omaksi suosikikseni nousee heti leffan alku, jossa Lilo vetää ikätoveriaan turpaan, mikä on hyvin harvinainen näky Disneyn tyttöhahmolta. Lol jotku prinsessat.

 

Intergalaktinen kuolemantuomio saa odottaa

Tarina on toimiva ja huumori letkeää. Avaruusseikkailutoiminnan ja ystävyys/perhedraamailun yhdistely toimii hienosti ja tarjoaa jokaiselle jotain. Stitch on söötti otus ja hurja hirviö, Lilo välittävä mutta tulisieluinen tyttö. Tämänkaltaisille elokuville tyypillisesti muutama vitsi on suunnattu suoraan aikuisille, ilman että ne hämmentävät pieniä. Hawaii toimii miljöönä mukavasti (mikä on hyvä, koska tämän vuoden lopussa ilmestyvät Pokemon Sun & Moon ilmeisesti sijoittuvat samanlaisiin olosuhteisiin). Ei ole mikään ihme, että Lilo & Stitch on aikanaan poikinut pari jatko-osaa, tv-sarjan ja anime spin-offin.

Seuraavaksi on muuten vuorossa "Prinsessa ja Sammakko". Pelkään kovasti.

 

Pysy kanavalla! – Teemu Michael