The Hateful Eight - inhottava elokuva

Quentin Tarantino on mies, jolle on annettu elokuvamaailmassa kultaa, kunniaa ja täysin vapaat kädet. Joka kerta kun mies on puikoissa, katsojalla onkin lupa odottaa mitä vaan. Tarantinon uusin raina, The Hateful Eight, tuli ensi-iltaan ikävästi Star Wars: The Force Awakensin ja The Revenantin välissä. Näiden vaatimattomien kilpakumppaneiden rinnalla se jäi auttamatta kolmanneksi, eikä oikeastaan ole kerännyt mitään huomiota. Nyt se on kuitenkin julkaistu myös levymuodossa, ja on aika tarkistaa, miksei leffa korvannut jouluillallista maailmalla. Koska inhottavuus on teemana, niin SISÄLTÄÄ SPOILEREITA! Siitäs sait.  

Samuel L. Jackson ja hidas startti

Heti ensimmäisenä huomioidaan kenties se tutuin tekijä, aina kova Samuel L. Jackson, joka on jo kuudetta kertaa yhteistyössä Tarantinon kanssa. Häntä voitaisiin ehkä nimittää elokuvan päähenkilöksi, koska hän tulee ensimmäisenä ruutuun ja viettää eniten aikaa kameran edessä. Alun perin Djangon jatko-osaksi suunniteltu elokuva ei kuitenkaan keskity Mace Windun reinkarnaation vaiheisiin, vaan Samuel päätyy sattumalta mukaan tapahtumaketjuun, joka ei oikeastaan liity häneen mitenkään. Jengiä kerätään vähän pitkin ja poikin lumisia rinteitä sangen verkkaisesti. Lopulta päästään perille, ja isohko porukka ahtautuu mökkiin, jonka trailerissa olemme jo nähneet. Sitten pitäisi alkaa tilanne kiristymään Tarantinolle tyypilliseen tapaan hitaasti mutta varmasti. Ei ala.

   

The Hateful Eight - Heightful Date ja 40 rosvoa

Nyt niitä spoilereita tulee. Elokuvan nimi on The Hateful Eight, joka antaisi viitteitä siihen, että siinä olisi kahdeksan toinen toistaan inhottavampaa ihmistä tekemisissä keskenään. On totta, että jokainen hahmo on vastenmielinen, eikä samaistumis tai tarttumapintaa ole, mutta hahmoja on mökissä lopulta kymmenen. Se on hämmentävää ja ärsyttävää, eikä sitä voi selittää ”Tarantinomaisena jekkujekkuna”. Huhujen mukaan eräässä vaihtoehtoisessa lopussa kaksi henkeä selviää, jolloin nimi olisi jokseenkin looginen, mutta nyt ei millään. "7 rohkeata miestä” sisälsi seitsemän palkattua pyssysankaria, siitä nimi. Se perustuu elokuvaan ”Seitsemän samuraita”, jossa on seitsemän työtöntä samuraita. Se ei ole niin vaikeaa, kuin miltä kuulostaa!

   

Piinaavaa dialogia ja tuijottelua, kuten westerniin kuuluu. Eikö?

Joka tapauksessa hahmot on nyt saatu tungettua pienen solukämpän kokoiseen mökkiin (jonka koko vaihtelee kyllä rutkasti elokuvan aikana). Lumimyrskyn sanotaan kestävän kaksi-kolme päivää, jolloin alan oivaltaa kupletin juonen: Kolme päivää jumissa ahtaassa tilassa isolla porukalla, ristiriidoilta ei voi välttyä. Ja kun kaikilla roikkuu vyöllä ladattu ase, syntyy toimintaa. Mieleeni tulvii muistot Kunniattomien Paskiaisten baarikohtauksesta, joka oli äärimmäisyyksiin asti pitkä ja piinaava. Tosin tällä kertaa ehditään olla vain muutama tunti sulassa sovussa, kun Samuel L. Jackson päättää ampua vanhan kenraalin käytettyään ensin n. 69 eri sanaa peniksestään. Tilanne eskaloituu ja kohta oksennetaankin jo verta toisten päälle. Sen jälkeen on vain puhetta, tappamista, puhetta, tappamista, puhetta, pallit, puhetta ja taas tapetaan. Takaumat ovat ihan kivoja, joskaan kellekkään ei varmaankaan ollut epäselvää mistä oli kyse. Silti lopuksi jää leijailemaan olo ”okei, ymmärrän miksi näin kävi, mutta mitä sitten?”. Elokuvan hahmojen kohtalo ei yksinkertaisesti kiinnosta, ja suurimman osan toivookin jo hiljentyvän loppuajasta. Osa hahmoista tekeekin kesken elokuvan melkoisia luonneloikkia, mikä syö kiintymystä entisestään.

   

Onko väärin verrata yhteen maailman parhaista elokuvista?

Okei, Hyvät, Pahat & Rumat kestää kolme tuntia. Se esittelee meille huolellisesti kolme hahmoa ja useita lokaatioita, ja on temmoltaan rauhallinen. The Hateful Eight heittää meille kymmenen hahmoa, mutta vain yhden lokaation ja sillä tulee silti kiire. Loppuajasta tuntuu kuin ohjaaja Tarantino ei enää ehtisi tai jaksaisi kertoa meille enempää. Ehkä hän luovutti kun alkuperäinen idea valui internettiin. Ehkä Tarantino on jo niin kokenut, ettei hänen tarvitse kertoa meille enempää. Riittää, kun ihmisiä ammutaan ja veri ja suolenpätkät lentävät, kuin True Bloodissa vampyyrien räjähtäessä ikään. Joku asiantuntija voisi kertoa minulle, olivatko tuon ajan revolverit todella niin tehokkaita, että kahdella luodilla saa ihmisen pään räjäytettyä kokonaan tomuksi? Tietty groteskius kuuluu Tarantinon leffoihin, ei siinä mitään, mutta sen toisto alkaa kyllästyttää äkkiä.

   

Kultapoika tekee hopeareunuksen

On elokuvassa sentään jotain hyvääkin. Ennio Morricone sai ansaitusti Oscarin sävellystyöstään elokuvaan. Näyttelijät ovat lahjakkaita, vaikka hahmot ovatkin värittömiä. Tyttöystävän kanssa se on loistavaa katsottavaa, koska lopultakin sen perhanan Channing Tatumin pää ammutaan tohjoksi (koitappa nyt stripata, Mike). Elokuva on hyvin tehty ja teknisesti moitteeton, mutta ikävä kyllä tämä mökki on kaunis vain päällepäin. Sisälle ei oikeastaan koskaan päästä, kun tämä ylipitkä elokuva jo loppuu. Se ei tarjoa mitään uutta aiempia Tarantinon filmejä katsoneelle, vaan palauttaa ohjaajan takaisin kuolevaisten listalle. The Hateful Eight on huono, mutta toivotaan, että se on pakollinen notkahdus ennen jotain todella mullistavaa!

 

Pysy kanavalla! - Teemu Michael