Vieläkö pelaat: The Division?

Lokakuun lopulla rauhallinen olohuoneeni muuttui sotatantereeksi, kun Battlefield 1 toi ensimmäisen maailmansodan tunnelmat kotisohvalle. Sen jälkeen pulttilukot ovat käyneet tasaista tahtia, ja niin hevosia kuin tankkejakin on kaadettu. Koska sotaa ei kannata käydä useammalla rintamalla samaan aikaan, suostuin aselepoon ja kaivoin hyllystä jo alkusyksystä hankkimani Tom Clancy's The Division - pelin. Moderniin New Yorkiin sijoittuva kolmannen persoonan räiskintä on Battlefieldin äärimmäinen vastakohta, mitä tulee räiskintäepeleihin. Mutta onko tämä syrjähyppy nautinnollinen vai klassista pakkopullaa?  

The Division - omalla osastollaan

Heti alkuun on selvää, että The Division on täysin eri maailmasta kuin DICE:n kilpailevat räiskinnät. Jonkinlaisen minimaailmanlopun jälkeisessä Brooklynissa tarinamme sankari saa aktiivisuusrannekkeelta vihaista viestiä, että ryhmä X täytyy kutsua koolle, pelastamaan se, mitä jäljellä on. Näin Trumpin valinnan jälkeen tarinakin tuntuu hieman ajankohtaisemmalta, ja agentti viskataan parhaimmillaan kolmen eri aseen kanssa kadulle, jossa luotisateelta suojautiminen on elinehto. Vaikka Battlefieldin realistisen otteen jälkeen tuntuu turhauttavalta, kun sekä sankari että konnat imevät lyijyä kuin Kari Grandi pillimehua, äkkiä selviää suojautumisen tärkeys. Vaikka agentti kestääkin luotia hyvin, niin saapuvien ammusten määrä on taistelutantereella seisoskellessa niin suuri, ettei siinä kauaa kääritä sätkää. Hylättyjen autojen ja betoniporsaiden takana kykkien ammuskelu on ainoa tapa selvitä. Yritys - ja erehdys opettaa nopeasti alkuun kankealta tuntuvan suojausnäppäilyn läpi. Pari kertaa ohjain silti lensi, kun taistelukiimassa painaa erehdyksissään nappia väärällä tavalla ja sankari hyppää suojan yli kaikkien maalitauluksi ja kamera heittää maihin.

  Tom Clancy olisi ylpeä tästä vertauksesta.  

Kansalle leipää ja roolipelejä

The Division sisältää runsaasti roolipelielementtejä, jotka ovat paradoksaalisesti samaan aikaan sen suurin vahvuus ja suurin heikkous. Perinteisiä COD-jonneja ei hahmonkehitys ja valikkokikkailu kiinnosta, ja suurimmat roolipelaajat ovat oikeiden pelien kimpussa. Nämä elementit kuitenkin tekevät pelistä omanlaisensa, kiinnostavan ja jopa pitkäikäisen. Hahmon ja aseiden kehittäminen piti mielenkiinnnon yllä jopa siinä vaiheessa, kun itse taistelumekaniikka alkoi ottaa kunnolla hermoon. Sivutehtävät on tehtävä loppuun rahan, expan ja lootin toivossa. Myös oman tukikohdan kehittäminen (johon jumahdin myös Fallouttia pelatessa tunneiksi) tuntuu mielekkäältä, ja on suurin syy miksi jatkaisin pelin pelaamista vielä blogin kirjoittamisen jälkeenkin. Online-pelaamista ja yhteisöllisyyttä on pyritty korostamaan, mutta niitä en tällä kertaa päässyt testaamaan, koska minulla ei ole ystäviä. Tehtäviä voi pelata myös tuntemattomien agenttien kanssa, ja jokaisesta turvapaikasta löytyykin Tinderistä tutumpi"Matchmake" systeemi, jolla voi kutsua lähistöllä haahuilevia yksinäisiä susia mukaan. Itsellenikin pari kutsua tuli pleikkarilla pelatessa, joten pelin pelaajakanta on ilmeisesti vielä täysin elossa, vaikka peli on julkaistu jo maaliskuussa. Ilmeisesti myöhemmin tulleet The Divison lisäosat Underground, Survival ja Last Stand ovat saaneet pelaajien kiinnostuksen säilymään. Suomalaisena miehenä en tietenkään tuntemattomien kanssa ala millekkään, joten tällä kertaa elin ja kuolin pelissä keskenäni.

 

Viihdyttää, mutta kuinka kauan?

The Division on toimiva ja ainakin hetkellisesti viihdyttävä open world ja RPG - elementtejä sisältävä räiskintä, joka olisi parhaimmillaan kavereiden kanssa pelattuna. Oman elämänsä Rambokin varmasti viihtyy, jos genre ja tarinan aihio kiinnostaa yleisellä tasollakin. Minun makuuni peli sisältää liian vähän prinsessoja ja liikaa tummahipiäisiä aseiden kanssa heiluvia huppupäitä, ja vaikka peli onkin sijoittuvinaan oikeaan maailmaan, ei se ole oikein uskottava. Toki amerikkalaisten kohtalo etenkin näinä aikoina mietityttää, mutta siihen The Division ei kummoista helpotusta anna. Aikaa ja pahiksia sen parissa kuitenkin tappaa ihan mielellään muutaman päivän. Sinä joka olet pelannut tasaista tahtia julkaisusta asti, kerro ihmeessä minulle miksi, miten ja miltä nyt tuntuu.

Osaston siivooja työssään! - Teemu Michael